Seuraavana puukkoprojektissa oli edessä terän lämpökäsittelyt, karkaisu ja päästö. Ennen tätä teroitin puukon terää hieman alustavaan kulmaan tahkossa, koska se on helpompaa tehdä ennen karkaisua. Puukon terän lämpökäsittelystä tuntuu olevan jokaisessa puukkokirjassa ja nettisivussa hieman eri ohjeet, joten hieman jäi tästä projektin vaiheesta epävarma olo. On hankala tietää, kuinka suuri merkitys jokaisella pienellä yksityiskohdalla on. YouTubesta löytyy jälleen kerran aiheeseen liittyviä videoita, esim. hakusanoilla quenching (karkaisu) ja tempering (päästö). Karkaisu puukolleni tapahtui kuitenkin jokseenkin näin:
Terän ruodista pidetään pihdeillä kiinni ja ryhdytään kuumentamaan terää tasaisesti kaasuliekillä. Haluttu lämpötila on 800 asteen hujakoilla ja värinä se tarkoittaa karpalonpunaista. Kun oikea lämpötila on saavutettu, terä kastetaan leikkuupuoli alaspäin nesteeseen. Nesteeksi käy esimerkiksi jäteöljy, joka on laitettu laakeaan astiaan (esim. halkaistu kanisteri). Terää kastetaan nesteeseen sen verran, kuinka paljon halutaan terän karkenevan - eli esimerkiksi ruodin alapintaan ruodin ollessa terän keskellä. Ruotia ei ole välttämättä hyvä karkaista, koska muuten terä saattaa käytössä katketa terän ja ruodin välistä.
Tässä kohtaa öljyssä olevan terän lämpötila tulisi laskea mahdollisimman nopeasti alle 100 asteeseen, jolloin karkaisu onnistuu ja siitä tulee kovaa. Jos lämpötila ei laske riittävän nopeasti, jää terä pehmeäksi. Kun terä on ollut öljyssä joitakin sekunteja, kastetaan koko terä öljyyn. Käsittelyn aikana terän tulisi jäähtyä sen verran, että siihen kärsii koskea sormin. Ylimääräiset öljyt pyyhitään paperilla pois.
Karkaisun jälkeen terä päästetään, jolloin terän kiderakenne muuttuu niin, että hauraasta terästä tulee sitkeää, mikä parantaa puukon kestävyyttä. Päästön voi tehdä joko sähköuunissa tai esimerkiksi kaasuliekillä. Muistelen, että yläasteella ollessani teimme päästön hellan levyllä. Uunissa päästön suorittaminen on hidasta, mutta toisaalta lämpötilojen säätely on helppoa. Kaasuliekillä päästö onnistuu nopeasti, mutta riskinä on se, että terä kuumenee liikaa.

Oma päästöni meni ensimmäisellä kerralla yli ja terään tuli näkyviin violetin- ja sinisensävyjä. Niinpä edessä oli uusi karkaisu ja uusi päästö. Toisella kerralla tärppäsi ja terään tuli näkyviin kaunis ja tasainen päästöväri.
Touhua riitti, eikä käsittelyn aikana ehtinyt ottaa valokuvia. :/ Tässä näkyvät väritaulukot on otettu netistä, täältä.
IKATAn erikoismetalli 1 kiittää.
VastaaPoistaHyvä, jos materiaalista oli apua! :)
PoistaKiitos selkeistä neuvoista.
PoistaJa näin 10 vuoden jälkeen taas yksi erikoismetallilainen tämän löytänyt ;D
PoistaPuukkoseppä näytti kerran minulle ja kertoi että raudan karkaisulämpötila on silloin juuri sopiva kun alasimessa oleva tehokas magneetti ei enää tartu siihen.
VastaaPoistaJa puukon päästöön sama seppä sanoi että kannattaa laittaa puukko noin tunniksi/puoleksitoista tunniksi haluamallesi asteelle uuniin niin saa juuri sen lämpöistä rautaa kuin haluaa.
Myönnän kyllä auliisti että ite en asian päälle juuri ymmärrä koska olen tehnyt vain neljä puukkoa ja yhtään en edes ole tehnyt yksin vaan on ollut kaveri muistuttelemassa pala palalta miten ne tehdään
PoistaPääsispä jo kotii
VastaaPoistaJori spännäri haluun kotii
VastaaPoistaKiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista!
VastaaPoista