Sain puukon kahvaani varten pätkän visakoivua eräältä kotikylän isännältä. Heti on puukolla jotenkin enemmän tunnearvoakin, kun tietää, mistä materiaali on peräisin. Visa näytti päällepäin oikein hyvältä, mutta harmillisesti pätkässä oli näkyvissä hieman halkeamaa. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja katsoa, millaista puuta sisältä paljastuu. Wikipedian mukaan visakoivu on Suomessa ainoa puulaji, jonka hinta lasketaan kilojen mukaan. Hinta on yleensä 4-5 euroa kilolta. Siitä voi jokainen laskea, että onnistuneella visakoivun kasvatuksella voi tehdä paljon rahaa. Toki kasvatuskin vaatii taitoa. Ehkä pitäisi laittaa kokeilupelto pystyyn?
Seuraavana vaiheena oli kahvan upotus ruotiin - ja nimenomaan näin päin. Toiset nimittäin upottavat ruodin kahvaan, mutta eikö se ole näin päin helpompaa? Meidän mielestä oli. Onko sitten joku syy, miksi upotus pitäisi tehdä toisinpäin, sitä en tiedä. Ennen kahvan upotusta on syytä varmistaa, että kahvamateriaalin molemmat päät ovat suorat. Tämä mahdollistaa sen, että hela asettuu nätisti paikoilleen ja puukko saadaan hyvin puristuksiin liimausvaiheessa.
Terän ympärille siis kasteltu paperi ja terä varovasti ruuvipuristimen väliin. Ruoti kuumennettiin kaasuliekillä kuumaksi. Ruodin ei todellakaan tarvitse hehkua punaisena, koska tällöin on vaarana ruodin vääntyminen upotusvaiheessa. Kahva upotetaan kuumaan ruotiin painamalla sitä kohtisuoraan. Tässä kohtaa kahva tietenkin hiiltyy upotuskohdasta ja syntyy savua, joten kohdepoisto tms. ilmanvaihto on syytä olla päällä. Kun kahvaosa ei enää uppoa syvemmälle, kuumennetaan ruoti uudelleen ja jatketaan upotusta, kunnes päästään pohjaan asti.
Tässähän on jo melkein valmis puukko!
Seuraavaksi otetaan käyttöön epoksiliima, joka sekoitetaan huolella ja tökitään upotusreikään tikulla. Myös helan alapintaan levitetään liima. Puristustapoja on monia, mutta itse laitoin terän ruuvipuristimen väliin ja toisella puristimella puristin kahvaa helaa ja terää vasten. Sama tekee toki höyläpenkissäkin, mutta koska kahvamateriaalini oli hieman epämääräisen muotoinen, onnistui puristus mielestäni hyvin näin. Kannattaa varmistaa, että puristin pysyy paikoillaan, koska epoksin (jossa pitkä avoin aika) on hyvä antaa liimautua ainakin yön yli. En muista, mikä oli liiman ohjeessa annettu tuntimäärä, mutta toki ohjeita on hyvä noudattaa.
Seuraavana päivänä puukkoprojekti jatkui lestan valmistuksella. Materiaaliksi löytyi hyvä ylijäämäpalanen n.8 mm paksuista koivua. Aihio on hyvä olla tulevaa lestaa suurempi, jotta sen työstäminen onnistuu helpommin höyläpenkissä. Puukolle tehdään syvennystä talttaamalla. Tässä kohtaa kannattaa tehdä huolellista ja rauhallista työtä, jottei satu lipsahduksia. Kun pitää huolen, että reunojen syyt on katkottu, ei taltatessa voi lähteä vahingossa ns. liian pitkää lastua.
Reunoista saa syyt katkottua alun jälkeen kaikkein nopeiten suutarinveitsellä. Toki taltallakin voi tämän vaiheen tehdä. Lestaa taltatessa on hyvä huomioida, että puukon terän pitäisi pystyä sujahtamaan lestaan suulta päin. Lestan suun tulee siis olla terän leveimmän kohdan levyinen. Kun terä uppoaa lestaan, voi lestan sahata aihiosta haluamaansa muotoon. Itse en lähtenyt erityisemmin leikkimään lestan muodolla, vaan valitsin hyvin perinteisen muodon.
Lestalta voi tehdä joko yksi- tai kaksipuoleisen. Itse halusin kokeilla umpinaisen lestan tekoa. Liimasin lestan toiseen koivukappaleeseen kiinni ja sahasin sen irti liimasauman kuivuttua. Hioin lestan vielä muotoon ja kavensin sen melko ohueksi. Lopuksi hieman pyöristin kulmia.
Seuraavana vaiheena kahvan muotoilu, siitä lisää myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti