Puukkoprojekti, osa 3: puukon terän karkaisu ja päästö.

Seuraavana puukkoprojektissa oli edessä terän lämpökäsittelyt, karkaisu ja päästö. Ennen tätä teroitin puukon terää hieman alustavaan kulmaan tahkossa, koska se on helpompaa tehdä ennen karkaisua. Puukon terän lämpökäsittelystä tuntuu olevan jokaisessa puukkokirjassa ja nettisivussa hieman eri ohjeet, joten hieman jäi tästä projektin vaiheesta epävarma olo. On hankala tietää, kuinka suuri merkitys jokaisella pienellä yksityiskohdalla on. YouTubesta löytyy jälleen kerran aiheeseen liittyviä videoita, esim. hakusanoilla quenching (karkaisu) ja tempering (päästö). Karkaisu puukolleni tapahtui kuitenkin jokseenkin näin:

Terän ruodista pidetään pihdeillä kiinni ja ryhdytään kuumentamaan terää tasaisesti kaasuliekillä. Haluttu lämpötila on 800 asteen hujakoilla ja värinä se tarkoittaa karpalonpunaista. Kun oikea lämpötila on saavutettu, terä kastetaan leikkuupuoli alaspäin nesteeseen. Nesteeksi käy esimerkiksi jäteöljy, joka on laitettu laakeaan astiaan (esim. halkaistu kanisteri). Terää kastetaan nesteeseen sen verran, kuinka paljon halutaan terän karkenevan - eli esimerkiksi ruodin alapintaan ruodin ollessa terän keskellä. Ruotia ei ole välttämättä hyvä karkaista, koska muuten terä saattaa käytössä katketa terän ja ruodin välistä.

Tässä kohtaa öljyssä olevan terän lämpötila tulisi laskea mahdollisimman nopeasti alle 100 asteeseen, jolloin karkaisu onnistuu ja siitä tulee kovaa. Jos lämpötila ei laske riittävän nopeasti, jää terä pehmeäksi. Kun terä on ollut öljyssä joitakin sekunteja, kastetaan koko terä öljyyn. Käsittelyn aikana terän tulisi jäähtyä sen verran, että siihen kärsii koskea sormin. Ylimääräiset öljyt pyyhitään paperilla pois.

Karkaisun jälkeen terä päästetään, jolloin terän kiderakenne muuttuu niin, että hauraasta terästä tulee sitkeää, mikä parantaa puukon kestävyyttä. Päästön voi tehdä joko sähköuunissa tai esimerkiksi kaasuliekillä. Muistelen, että yläasteella ollessani teimme päästön hellan levyllä. Uunissa päästön suorittaminen on hidasta, mutta toisaalta lämpötilojen säätely on helppoa. Kaasuliekillä päästö onnistuu nopeasti, mutta riskinä on se, että terä kuumenee liikaa.

Jotta terästä voidaan nähdä päästövärit (tempering colours), tulee teräosa hioa kiiltäväksi. Tämän jälkeen terää aletaan kuumentaa selkäpuolelta kaasuliekillä ja samalla tarkkaillaan päästövärejä hiotulta alueelta. Kuumennus kannattaa tehdä rauhallisesti ja odottaa kuumennuskertojen välissä rauhassa, koska värit tulevat näkyviin hieman viiveellä. Jos väri on liekillä kuumennettaessa oikea, menee se lopetuksen jälkeen jo muutamassa sekunnissa yli. Maltti on siis valttia! Tavoiteltu lämpötila on 235 C, mikä tarkoittaa päästövärinä oljenkeltaista.

Oma päästöni meni ensimmäisellä kerralla yli ja terään tuli näkyviin violetin- ja sinisensävyjä. Niinpä edessä oli uusi karkaisu ja uusi päästö. Toisella kerralla tärppäsi ja terään tuli näkyviin kaunis ja tasainen päästöväri.

Touhua riitti, eikä käsittelyn aikana ehtinyt ottaa valokuvia. :/ Tässä näkyvät väritaulukot on otettu netistä, täältä.