Puunkantoteline taivutetusta vanerista.

Aineopinnoissa meidän tulee valmistaa joku töistämme taivuttamalla puuta. Suurin osa on käyttänyt taivutustöihin n. 3 mm paksuiseksi höylättyä viilua, mutta osa on käyttänyt myös vaneria. Jotta puu saadaan taipumaan ilman ilman halkeamia ja vielä pysymäänkin muodossaan, tulee puu kastella. Tähän tarkoitukseen kätevä laite on jonkinlainen höyrytyslaite, jossa viilut saadaan höyrytettyä kosteaksi. Viilujen paksuudesta riippuen höyrytysvaihe saattaa kestää hyvinkin kauan.

Itse päätin tehdä puunkantotelineen, koska se tässä kirjoituksessa (klik!) mainittu puunkantoteline on tänä päivänä jo aika karun näköinen. Hakusessa siis jotain tyylikästä, yksinkertaista, linjakasta ja tietenkin sisustukseen sopivaa. Etsiskelin ideoita netistä ja kuvien pohjalta sain suunniteltua omaa silmää miellyttävän telineen. Materiaaliksi valitsin 3 mm koivuvanerin.

Ensin ajattelin, että saisin taivutettua vanerin oikeaan säteeseen jonkin pyöreän asian ympärille. Kokeilimme tyhjää nestekaasupulloa ja taivutus onnistuikin melko hyvin. Vaneri oli kuitenkin ollut pöntössä pöhisemässä hieman liian kauan, koska vanerin eri kerrokset olivat irronneet toisistaan. Taivutus ei ollut myöskään aivan symmetrinen, joten toista versiota varten valmistin puusta taivutusmuotit, joilla pohjan säde saadaan samanlaiseksi ja pystyt seinämät suoriksi toisiinsa nähden. Muottien valmistuksessa oli oma hommansa, mutta uskoin kyllä huolellisesti tehtyjen muottien palkitsevan lopulta työn ollessa valmis...

Vanerini oli höyryssä muutaman tunnin ajan. Kun vaneri otetaan höyrystä pois, kannattaa puristus tehdä melko joutuisasti. Tässä kohtaa auttaa, kun on monta kättä asettelemassa kappaleita ja puristimia paikoilleen. Melkoinen häkkyrä tästä tuli ja ehkä jokunen tukikappale olisi voinut olla vielä lisää tukemassa, ettei seinät taivu puristuksessa sisäänpäin. Mutta ihan hyvä näinkin. Tällaista kappaletta puristaessa oli tärkeää merkata vaneriin ja muotteihin keskilinja, jotta seinämistä tulee suoraan samanpituiset, eikä niitä tarvitse jälkikäteen lyhennellä.

Vaneri oli puristuksissa kuivumassa viikonlopun yli, joten se sai rauhassa kuivahtaa muotoonsa. Puristuksista irroitettu kaari oli melko hyvä ja symmetrinen. Seuraavaksi merkitsin telineen pohjaan paikat jalkoja varten. Mittasin etäisyyden aiemmin merkatusta keskilinjasta ja porasin vaneriin reiät ruuveja varten. Jaloiksi valitsin pyörörimaa, jonka yhtä sivua höyläsin hieman tasaisemmaksi, jotta sen saa tukevammin ruuvattua telineen pohjaan. Taivutetun kaaren molempiin päihin liimasin vahvikkeeksi suikaleet lämpökäsiteltyä koivua. Tumma väri tuo telineeseen kivasti lisää ilmettä. :)

Telineen kahvaksi soveltuva pyörörima oli muuten oikein passelia, mutta saman kokoista poraa ei ollut saatavilla. Niinpä rimasta täytyi saada kapeampaa, tai poratuista rei'istä suurempia. Päädyimme laittamaan kahvakappaleen metallisorviin ja kaventamaan sitä sorvaamalla pari milliä. Ensin epäilytti, mitähän tästä tulee, mutta siitähän tuli juuri sopiva! Tämä kahvaan tullut olkapää myös hieman tukevoittaa kahvan kiinnityskohtaa. Jos metallisorvia käyttää puun sorvaamiseen, kannattaa sorvi imuroida käytön jälkeen huolellisesti, koska pöly ja puru tunkevat joka paikkaan...

Ja näinhän se sujahtaa aukosta nätisti läpi! Telineen yläreunoissa on kivana yksityiskohtana lämpökäsitellyn puun ja vanerin värien vuorottelu.

Kahvan kiinnitystä tukevoittamaan laitoin toiselle puolelle pienet tapit 8 mm pyörörimasta. Nämäkin ovat aika kivat pienet yksityiskohdat. Kahvaa ei ole kiinnitetty tämän erikoisemmilla tavoilla. Se siis pyörii kädessä jonkin verran, vaikka kahvan läpimenot ovatkin melko tiukat. En usko tämän seikan kuitenkaan olevan ongelma käytössä. 

Hionnan jälkeen laitoin pintakäsittelyksi kelkasta jäänyttä Valtti pohjustetta. Hieman näkyy huonosti tuolla alla jalkoina olevat pyörörimat, mutta kyllä ne siellä on. Tästä tuli kiva! :)