Pahkasta sorvattu kulho.

Pahka ehti kuivahtaa pajalla pitkän tovin ennen kuin viimein ehdin sitä sorvaamaan. Olin jo tehnyt vaadittavana erikoissorvaustyönä mukit, mutta halusin sorvata myös tämän pahkan, jotta tulee kokeiltua tällaistakin sorvausta. Ensimmäisenä siistin pahkaa hieman käsin talttamalla, jotta sorvatessa siitä ei irtoa suurempia kaarnanpalasia.

Ensin pahkan toinen puoli tasattiin oikohöylässä. Pahkasta otettiin vain ohutta, puolen millin paksuista lastua kerrallaan. Pahkaa piti työntää hyvin varovasti, koska pinta oli epätasainen ja pahkassa oli myös paljon halkeamia, minkä vuoksi ei oikein voinut tietää, mitä tulee tapahtumaan. Sain toisen puolen kuitenkin tasaiseksi yllättävän helposti. Tälle puolella kiinnitin istukan, jotta saisin kulhon pohjan oikaistua. Kun pahka laitetaan ensimmäisen kerran pyörimään sorvissa, kannattaa varmistaa, ettei kukaan ole tulilinjalla. Tuollaisen pahkan rakenteesta ja kestävyydestä kun ei oikein tiedä etukäteen.

Sorvasin pahkan pohjan tasaiseksi, koska tästä tuli kulhon pohja. Toki sorvauksen olisi voinut tehdä toisinkin päin niin, että tähän olisikin sorvattu syvennys. Halusin kuitenkin jättää pahkan ulkopintaa mahdollisimman paljon näkyviin, joten tein kulhon tällä kertaa näin päin. Sorvasin pohjaan pienen syvennyksen, jotta kulho pysyy pöydän päällä keikkumatta. Sorvasin pohjaa niin suureksi, että sain istukan mahtumaan tälle puolelle.

Kiinnitin istukan pohjaan ja käänsin pahkan toisinpäin. Syvennyksen sorvaus oli helppo aloittaa, koska keskeltä pahkaa oli irronnut valmiiksi pieni palanen. Sorvaus oli kuitenkin melko mielenkiintoista ja haastavaakin, sillä puun kovuus vaihteli pahkassa paljon. Välillä oli hyvin pehmeitä lahoja kohtia, joista ei meinannut saada lastua ollenkaan lähtemään ja välillä taas erittäin kovaa puuta, josta lastua lensi hyvinkin iloisesti. Oman haasteensa sorvaamiseen toi kaikki pahkassa olevat halkeamat.

Halkeamien vuoksi jouduinkin jättämään sorvauksen hieman kesken. Yksi halkeama alkoi nimittäin näyttää siltä, että kohta pahkasta olisi irronnut kolmasosa pois. Päätinkin jättää kulhon saavutettuun syvyyteen, vaikka se hieman matalaksi jäikin.

Pahkan reunoja hioin vielä koneella ja käsin tasaiseksi, koska niissä näkyi pahkan irrotuksesta vielä hieman moottorisahan jälkiä.

Tällainen siitä sitten tuli! Jätin ulkopinnan melko rouhean näköiseksi, koska pinta oli mielestäni sellaisenaan kaunis. Pahkassa näkyy kauniisti syykuviot, eivätkä halkeamat minusta haittaa. Ne oikeastaan kuuluvatkin pahkoihin.

Menin öljyämään pahkan ja siitä tuli aivan oranssi. En oikein pidä tuosta sävystä ja toki muutenkin pahka on tyyliltään hieman sellainen, ettei se sovi meidän kodin sisustukseen. Pahkan uusi koti taitaakin löytyä meidän mökiltä tai savusaunalta. Oli kuitenkin hauska kokeilla tällaistakin sorvausta! :)

Korukivestä tauluksi.

Tein aiemmin korukiviharjoituksena kivestä pienen sydämen. En kuitenkaan halunnut jättää sitä sellaiseksi, vaan tein siitä viikonloppuna taulun. Jos olisi ollut aikaa, niin olisin toki tehnyt nuo kehyksetkin itse, mutta tällä kertaa kaupan kehykset saivat riittää. Tulostin tekstin paperille ja liimasin kiven siihen kuumaliimalla. Yksinkertaista, mutta kaunista! :)

Palikkalaatikko.

Palikkalaatikko valmistui viime viikolla. Seinät ehtivät olla jo pitkäänkin valmiina, mutta kokoaminen viivästyi kannen puuttumisen vuoksi. Siispä ryhdyin hommiin ja tekaisin laatikolle kannen. Kanteen tulevia aukkoa piti hieman pohdiskella enemmän, koska mielestäni laatikko on vain silloin oikeasti toimiva, kun palikka voi mennä sisään vain ja ainoastaan yhdestä ja oikeasta aukosta. Palikoiden kokoa ja muotoja tuli siis hieman miettiä, jotta tämä ehto toteutuu. Muotojen tuli myös olla selkeitä, mutta joku haastavakin muoto saisi joukossa olla. Ja tietysti muotojen tuli olla sellaisia, joista pystyisin valmistamaan sarjatyönä palikoita.

Muodoiksi valikoitui L-kirjain (laatikon saajan mukaan), kolmio, neliö ja ympyrä. Ensin valmistin palikat ja piirsin aukon ääriviivat palikoita apuna käyttäen. Sahasin aukot kanteen kuviosahalla. Suurin työ oli kuitenkin aukkojen viimeistely mittatarkoiksi viilaamalla ja hiomalla. Kärsivällisyyttä vaadittiin, kun palikoita piti mallata aukkoihin vähän väliä. Aukoista tuli hyvät, vaikka kolmion aukossa onkin pienenä kauneusvirheenä yhdellä sivulla pieni "notkahdus". Viimeistelin kannen reunat vielä alajyrsimellä tekemällä reunoihin pienet pyöristykset.

Kansi tuli kiinni seinien väliin kahden pyörötapin varaan. Tein tapit 6 mm pyörörimasta. Porasin kanteen reiät ja tapitusmerkeillä merkitsin seiniin kohdat rei'ille. Tapit liimasin vain kannen reikiin kiinni, jotta kansi liikkuu. Ennen lopullista laatikon liimausta, testasin puristimien kanssa, että laatikko varmasti toimii ja kansi on sopivalla kohdalla auetakseen. Tässä kansi retkottaa vielä laatikon sisälle, koska stopparia ei ole asennettu paikoilleen.

Kun kaikki täsmäsi, laitoin laatikon liimaukseen kehäpuristimien avulla. Jokaisessa kulmassa on yhden palasen lamelloliitos ja lisäksi pohjavaneri tukee rakennetta. Kun liimasaumat olivat kuivuneet, liimasin kannen stoppariksi pienen puupalasen.

Ennen pintakäsittelyä pyöristin vielä laatikon kulmat. Kulmat irvistivät hieman liimauksen jäljiltä, mutta hiontapöly näytti täyttävän nekin pienet raot. Pintakäsittelyksi laitoin parafiiniöljyn, jolloin tähän asti hyvin vaaleana pysyneestä rasiasta tulikin melko voimakkaan oranssin värinen. Ja sellainenhan se leppä on kaatamisen jälkeenkin, toki ei tässä aivan niin voimakasta oranssia väriä näy.

Lovileikkauksen teko oli niin mukavaa, että tätä harrastusta täytyy jatkaa kyllä kotonakin! :) Tästä vain seuraavaa työtä ideoimaan. Näissä alemmissa kuvissa näkyy hyvin kannen kiinnitysmekanismi, joka toimii erinomaisesti.

Palikoihin käytin kaikenlaisia jämäpuita kotoa ja tämänvuotisista töistä. Joukossa oli niin mäntyä, leppää kuin koivua. Maalasin palikat vesiohenteisilla maaleilla ja lakkasin ne lopuksi Kiva kalustelakalla. Palikoita olisi saanut olla laatikon kokoon nähden vielä hieman enemmän, mutta ehkä lelu olisi silloin hieman puuduttava lapselle. Laatikon pohjalle ajattelin kiinnittää vielä jossain vaiheessa palasen huopaa, jotta palikat eivät kolahda niin kovaa laatikon pohjalle. Samoin kannen stoppariin voisi laittaa suikaleen ohutta huopaa, jotta kansi ei rämähdä kiinni kovalla äänellä.

Laatikko on käynyt jo läpi tarkan laatutestauksen, kun serkkuni lapset kokeilivat laatikon toimivuutta. Haasteellisimmaksi palikaksi osoittautui L-kirjain, jonka saa aukosta osittain menemään laatikon sisälle väärässä asennossa. Siinä sitä pähkäilemistä sitten riittää, miten palikkaa tulisi kääntää, jotta koko palikan saisi aukosta. :) Palikkalaatikko on paras lelu ehkä yli vuoden ikäisille lapsille, joten lahjan saajan täytyy vielä hieman kasvaa ja odotella...

Puukkoprojekti, osa 6: puukon tupen ompelu.

Tuppi ommellaan oikeasta nahasta. Meillä oli käytössä vaaleaa nahkaa, muistaakseni naudasta peräisin. Tupen ompelu onnistuu paremmin, kun nahkaa ohentaa hieman tietyistä paikoista. Parhaiten ohennus onnistuu nauhahiomakoneella. Ohentamista kannattaa tehdä erityisesti, jos aikoo tehdä kaksinkerroin olevan tupen suuosan. Ohentamista voi käyttää myös tupen toiseen päähän tulevaan kohtaan - itse kuitenkin unohdin tämän ja tupen pää on nyt hieman tönkkö. Ompelet menisivät todennäköisesti siistimmin loppuun asti, jos pään olisi ohentanut. No, ensi kerralla sitten muistan tämänkin.

Nahka laitetaan kostumaan veteen ompelua varten. Riittävä aika on varmaan noin tunti, mutta pitempi aika ei haittaa. Itse laitoin nahan veteen pajalla edellisenä iltana ja aloitin ompelun aamulla. Puukko tulee suojata ompelun ajaksi. Kätevää on käyttää esimerkiksi kelmua tai muuta ohutta materiaalia suojaksi, koska puukon terä pitää saada vielä upotettua lestaan ompelun ajaksi.

Ompeluun välineiksi tarvitsee vahalankaa, kaksi neulaa (tylpät ehkä parempia), haarukan ja naskalin. Itse käytin apuna välillä myös pihtejä, kun neula jäi reikään jumiin, eikä näppivoimat riittäneet. Nahka asetetaan lestan ympärille haluttuun kohtaan. Toiset tekee sauman sivuun, toiset lestan taakse. Tässä kohtaa kannattaa hieman miettiä, miten päin puukkoa kannetaan ja kumpikätiselle se on tulossa, koska se vaikuttaa, mihin sauma on paras laittaa. Itse käytin nahan puristamiseen puristimia, jotka helpottivat ainakin ompelun aloitusta. Puristimet eivät kuitenkaan ole välttämättömyys.

Haarukkaa käytetään apuna merkkaamaan ompeleiden paikat, jotta ompeleet tulevat tasaisin välein. Haarukalla ei siis ole tarkoitus pistää nahan läpi, vaan painaumat riittävät. Kun paikkojen merkkauksen aloittaa tupen yläosasta samasta kohtaa molemmilta puolilta, tulevat ompeleet molemmille puolille samoihin paikkoihin. Varsinaiset reiät tehdään naskalilla nahan läpi. Reiät voi tehdä molemmilta puolilta erikseen, sillä jos merkkipaikat on tehty huolella, osuu reiät kyllä samalle kohdalle. Tein merkkausta, rei'ittämistä ja ompelua muutaman ompeleen sarjoissa.

Ompelu tapahtuu kahdella neulalla. Neuloilla tehdään ikäänkuin kahdeksikkoa, eli samasta reiästä mennään sisään eri suunnista. Tällainen ommel on vahva ja kestävä. Vaikka toinen ommel pettäisi, jää toinen vielä jäljelle.  Tällaisesta ompeleesta puhutaan yleensä satulasepän ompeleena. Vaihtoehtona olisi kiertää läpimenon jälkeen lanka vielä syntyneen lenkin ympäri, jolloin muodostuu ns. lukkotikki. Tällöin varmistetaan, ettei ommel löysty ommellessa. Kun ompeleissa päästään tupen loppuun, tehdään päättely palaamalla samaa reittiä takaisin muutaman ompeleen verran.

Kuten ylläolevista kuvista huomaa, tuli tupestani touhutessa melko likainen. Tupen ompelu olisikin parasta tehdä jossain siistissä ja puhtaassa paikassa ja varmistaa myös käsien puhtaus. Puukon tupen annetaan tässä vaiheessa kuivua niin, että puukko on edelleen tupen sisällä. Kun tuppi on kuivanut, voi siitä leikata suutarinveitsellä varovasti ylimääräiset nahat pois reunasta.

Tuppeen voi tehdä vyölenkin monella tapaa. Itse tein lenkin nahkasuikaleesta, joka pujotettiin tupen sisään. Tässä ei ole siis mitään ylimääräisiä kiinnikkeitä. Lenkki tehdään suikaleesta, jonka toinen pää halkaistaan. Halkaistuja suikaleita kavennetaan hieman, jotta ne saadaan pujotettua rei'istä. Suikaleen toiseen päähän tehdään kaksi reikää revolveripihdeillä (joita myös nahkapaskaksi tai nahkapaskoksi kutsutaan, vaikka kyseinen perinteinen työkalu onkin erilainen). Suikaleet pujotetaan rei'istä ja näin syntyy lenkki. Tuppeen tehdään rinnan kaksi reikää kolmeen riviin allekkain. Suikaleet pujotetaan näistä rei'istä ja lopuksi suikaleiden päät lyhennetään sopivaan pituuteen. Itse laitoin suikaleiden päähän pienet täpät liimaa, mutta en usko tämän olevan välttämätöntä.

Halutessaan tupen sauman voi liimata umpeen. Itse käytin liimaukseen aivan tavallista kosteuden kestävää puuliimaa, jota töpöttelin sauman sisälle ja puristin kiinni pienillä puristimilla suojapaloja apuna käyttäen. Tässä kohtaa kannattaa varoa, ettei sotke liimalla tuppea muualta, koska jäljet erottuvat muutoin pintakäsittelyvaiheessa rumasti.

Kokeilin pintakäsittelyyn erilaisia petsejä ym. värejä, mitä sattui itseltä ja muilta opiskelijoilta löytymään. Päädyin tummanruskeaan sävyyn, joka vaikutti nahkassa kauniilta ja visakoivuiseen kahvaan hyvin yhteensopivalta. Mutta miten kamalan näköinen tuppi olikaan ensimmäisen kerroksen jälkeen, aivan hirveä suorastaan! Ajattelin jo, että nyt joutuu uudestaan ompeluhommiin...

Vaihdoin väriä Narvi-väriin ja jo ensimmäinen kerros näytti sen, että tuppi on sittenkin pelastettu. Käsittelin tupen pariin otteeseen ja väristä tulikin todella kiva, vaikkakin alkuperäistä suunnitelmaa tummempi. Värin kuivuttua leikkasin suutarinveitsellä vielä sauman reunan siistiksi ja viimeistelin sen lopuksi nauhahiomakoneessa. Saumaan jäänyt vaalea väri näytti niin kivalta yksityiskohdalta, että päätinkin jättää sen värjäämättä.

Lopuksi käsittelin nahan pinnan vielä kenkärasvalla, jonka tarkoitus on suojata ja hoitaa nahkapintaa. Puukon viimeinen teroitus tapahtui kivellä hiomalla. Tosin jouduin näyttämään puukolle vielä tahkoakin, jotta sain terästä pois kahvan muotoilussa sinne syntyneet pienet kolot. Kolot lähtivät pois, mutta tilalle sain pari koloa sormien päihin, hups.

Olen puukkoon erittäin tyytyväinen, vaikka parannettavaakin toki jäi. Ehkä pitää mennä ensi vuonna kansalaisopiston puukkokurssille ja kokeilla puukkoprojektia uudestaan. Erityisesti haluaisin kokeilla erilaisia tapoja kahvan toteutukseen.

Netistä löytyy paljon vinkkejä puukon valmistukseen. Hyvä kuvasarja selostuksineen esimerkiksi tupen ompelusta löytyy Kotiverstaan keskustelupalstalta, täältä (klik!). Sieltä katselin itse vinkkejä tupen ompeluun, koska taisin olla viimeinen, joka tuppeaan pajalla ompeli. Hyvin onnistui näillä ohjeilla! :) Myös muihin puukon valmistusvaiheisiin löytyy ohjeita ja vinkkejä, joihin kannattaa tutustua puukkoprojektia aloitellessa.