keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kivinen sydän.

Kivityönä meidän tulee valmistaa opinnoissa korukivi, sekä jokin kivestä tehty yksityiskohta muihin töihin tai yksittäinen erillinen kivityö. Ajattelin tehdä korukivenä kivilevystä sahatun sydämen muotoisen kiven, josta tekisin taulun.

Kiventyöstökoneella oli mukavaa ja rauhallista työskennellä, vaikka työskentely olikin melko märkää puuhaa. Työstökoneesta löytyy sekä leikkuuterä että hiontanauha. Kiven sahaaminen ei ole niin vaarallista kuin ehkä luulisi, koska terässä ei ole hampaita samalla tavalla kuin esimerkiksi pyörösahassa. Terä leikkaa kyllä hyvin kovia materiaaleja, mutta jos sormi sattuisi terään vähän osumaankin, ei siihen tulisi todennäköisesti naarmua kummoisempaa. Tämä helpottaa paljon työskentelyä ja mahdollistaa mm. pientenkin kappaleiden sahaamisen turvallisesti.

Aloitin työskentelyn piirtämällä messinkipuikolla kiveen haluamani muodon. Piirsin sydämen vapaalla kädellä, mutta toki valmista malliakin olisi voinut käyttää. Sen jälkeen sahasin sydämen karkeasti levystä irti, minkä jälkeen aloin hiljalleen sahaamaan muotoa esiin. Terällä ei voi tehdä kuin suoria muotoja, mutta hiljalleen sahaillessa pyöreä muoto alkoi kuitenkin löytyä.



Hioin sydämen hiontanauhalla. Ongelmaksi muodostui sydämenpuoliskojen välissä oleva rako, koska sitä ei pystynyt mitenkään hiomaan. Tähän kohtaan käytinkin neulaviiloja, joilla sai reunat melko tasaiseksi.


Lopuksi kiillotin kiven hiontalaikalla. Kaikki meni hyvin, kunnes kivi tökkäsi johonkin ja lipesi märistä sormista lentäen lattialle... Räiskis - ja se olikin sitten palasina. Siihen loppui kivisen sydämen elämä. Kuvissa näkyvä kivisydän onkin yritys nro 2, jonka työstö sujui hieman paremmin.

Ensimmäisenkin kiven saa kyllä kasattua kokoon, eikä siihen jää näkyviin kuin pieni särö. Ehkä käytän senkin sydämen johonkin, ei se ainakaan roskiin mene. Löysin netistä hyvät ohjeet siihen, miten em. tapaturman voisi välttää. Toisen sydämen kohdalla toiminkin toisin ja liimasin sen toiselle puolelle pikaliimalla ruuvin kiinni. Siitä oli kiillotusvaiheessa helppo pitää kiinni, vaikka kädet olivatkin märät ja liukkaat. Kiillotuksen jälkeen ruuvi irtosi kivestä helposti kuumailmapuhaltimella lämmittämällä ja kuivuneen kliimaklöntin sai irti puukolla.


Korukiven valmistukseen todella hyvät seikkaperäiset ohjeet löytyvät täältä:

Korukiven hiontavaiheet

Yksi pieni työ siis valmis! Se varsinainen kivityö on vielä edelleenkin mietinnässä...

2 kommenttia:

  1. En tiennytkään mitä noita korukiviä tehdään. Mielenkiintoinen juttu. Hieno lopputulos.

    VastaaPoista