Puukkoprojekti, osa 1: puukon terän takominen.

Puukko alkaa olla jo valmiina, mutta projekti on ollut niin hektinen, etten ole ehtinyt tänne asiasta mitään raportoida. Ennen joulua taoin jo yhden puukon terän, mutta siitä ei tullut kovin kummoista. Taisin takoa sitä hieman liian pitkään, koska lopulta jäljellä ei ollutkaan kovin paljon metallia... Terästä tuli ihan kauniin muotoinen, mutta niin pieni, että päätin hylätä sen hyllyyn ja takoa uuden.

Terän materiaalina käytimme hiiliterästä, jossa on 0,8% hiiltä, sillä se sopii hyvin puukon taontaan. Katkaisin teräksestä n. 120 mm pitkän aihion. Toinen pää hitsattiin MIGillä kiinni metallitankoon, jotta aihiota on helpompi kuumentaa ahjossa. Takoessa on tärkeää muistaa, että teräs on taottaessa aina riittävän kuumaa. Parhaiten lämpötila selviää tarkkailemalla aihion väriä. Värin tulee olla vähintään punainen, sen jälkeen taonta on lopetettava, koska muutoin teräkseen syntyy murtumia, jotka saattavat ilmetä myöhemmin katkenneena teränä.

Taonta alkaa ruodin takomisesta. Ensimmäisessä terässä taoin ruodin selän jatkeeksi, mutta nyt halusin kokeilla ruodin takomista terän keskelle. Ruodin taonta aloitetaan tekemällä aihioon lovi alasimen reunaa vasten. Lovi tulee n. 30 mm päähän aihion päädystä. Sen jälkeen ruotia taotaan aihiota venyttämällä ja kaventamalla. Ruodin olisi hyvä olla päähän päin kapeneva. Ruodin terän puoleiseen päähän ei tarvitse tässä kohtaa saada 90 asteen kulmaa, sen voi tehdä myöhemmin esim. nauhahiomakoneessa. Ruoti pysyy terässä paremmin kiinni, kun tässä vaiheessa kohtaan jättää hieman massaa. Takoessa ruodin suoruutta kannattaa koko ajan tarkkailla! 

Seuraavaksi toinen pää viistetään kulmahiomakoneella poikki ja metallitanko siirretään aihion toiseen päähän eli hitsataan kiinni ruotiin. Tanko pysyy ruohdissa parhaiten kiinni, kun ruodin asettaa hieman tangon päälle. Hitsatessa sauman ei tarvitse olla siisti, vaan tärkeintä on, että ruoti on tangossa tiukasti kiinni.

Seuraavaksi taotaan terän selkäpuoli. Viistetty kohta taotaan niin, että aihion kärjestä tulee nuolenpään muotoinen. Itse olisin voinut takoa ehkä vielä hitusen lisää. Myös tässä kohtaa on tärkeää katsoa, että aihio pysyy suorana ruotiin nähden. Oikaisussa on tärkeää kuitenkin huomioida, että taonta tapahtuu koko ajan aihion selkäpuolella (tässä kohtaa lyhyempi sivu), jotta terän puolelle ei tule murtumia. Vaikka tässä vaiheessa aihio näyttää jo puukolta, ei vielä ole valmista...

Seuraavaksi terä taotaan esiin käyttämän vasaman pienapäätä. Pienapäällä taotaan teräpuolta, jolloin teräs venyy ja varsinainen terä nousee esiin. Tässä kohtaa minulla meinasi loppua usko moneen kertaan.Tuntui siltä, ettei mitään tapahdu. Koska edellinen terä meni juuri tässä kohtaa pilalle, kun mikään ei kääntynyt mihinkään suuntaan, uskoin toisenkin terän olevan saman kohtalon uhri.

Jotain kuitenkin tapahtui ja terä alkoi hiljalleen kääntyä paikoilleen. Rohkeus kuitenkin loppui kesken ja kun terä tuntui kapenevan uhkaavasti, lopetin takotimen hieman kesken. Olisi pitänyt ehkä jatkaa hieman pidemmälle, mutta hyvä se on näinkin...

Lopuksi terä normalisoidaan, jotta siitä poistuu taonnan aikana tulleet jännitykset. Normalisointi tapahtuu lämmittämällä terä taontalämpötilaan ja jäähdyttämällä se hitaasti esimerkiski hiilien joukossa. Seuraava vaihe on helan valmistus puukkoon - mutta siitä lisää myöhemmin.