Jotain valmistakin.

Tämän vuotisista töistä suurimmaksi työksi taisi muotoutua vesikelkka. Pienempikin metallityö olisi varmaan riittänyt, mutta onpahan nyt tullut opittua taas paljon uutta ja hitsausharjoitustakin on riittänyt ihan urakalla. Kelkka on nyt saanut viimein ensimmäisen pintakäsittelyn. Vielä pitää maalata pinta ainakin kerran. Sen jälkeen edessä on puuosien sorvaus ja kaikkien puuosien kiinnitys paikoilleen. Tunnelin päässä näkyy jo valoa tämänkin projektin suhteen!

Kelkan rakentelun ohessa jotain pientä on kuitenkin ehtinyt valmistua, pieninä puhdetöinä tässä kaiken muun sivussa. Jo ennen joulua jyrsin CNC-jyrsimellä pannunaluseni, joka on harjoitustyö jyrsimen käytöstä. Pannunalusen sahasin pienellä vannesahalla irti aihiosta. Paljon ei tarvinnutkaan poistaa, koska käytin lähes kaiken sallitun tilan hyödyksi. :) Reunat siistin hiomalla, eikä siihen kauan mennytkään, koska materiaalina oli mdf-levy. Pintakäsittelyyn käytin parafiiniöljyä.

Puuprojektina meillä on valmistumassa retkeilyyn tarkoitettu ruokailusetti, johon tulee lautaset ja mukit, sekä erilaisia aterimia/ottimia. Astiat pakataan niille tarkoitettuun laatikkoon, jonka kansi toimii leikkuulautana ja tarjoiluastiana. Astiat ovat vielä liimalevyinä, mutta tällaiset pihdit ehdin näperrellä valmiiksi. Pihdit on tehty kokonaan ylijäämäkappaleista. Mäntysuikaleet nappasin kotoa polttopuiden joukosta ja välikappaleena oleva mahonkipalanen jäi ylimääräiseksi lihanuijan varren sorvauksesta.

Tarvittiin vain hiomista ja lisää hiomista. Jotain konettakin olisi voinut käyttää, mutta toisinaan on terapeuttista tehdä asioita ihan vain käsin. Liimaaminen onkin sitten oma tarinansa. Koska mahonkikappale on kiilamainen, oli pihtejä hankala saada puristukseen niin, että palanen pysyi paikoillaan. En jaksanut tehdä monimutkaisia viritelmiä näin pientä liimausta varten, joten päädyin puristamaan kappaleen kiinni lihasvoimalla. Kun kappaletta piti pari minuuttia näppivoimin kiinni toisessa sivussa ja laittoin vasta sen jälkeen liiman toiselle puolelle ja puristukseen, pysyi kappale oikealla paikallaan. Toimi siis näinkin.

Näistä kuvista on hankala hahmottaa pihtien kokoluokkaa. Ne ovat kuitenkin juuri käteen sopivat ja eivät myöskään  liian jäykät, jotta niiden käyttö onnistuu vaivattomasti yhdellä kädellä. Yksinkertaista, mutta kätevää. Pintakäsittelynä myös näissä pihdeissä parafiiniöljy.