tiistai 27. marraskuuta 2012

Lihanuijan varren sorvausta ja sananen sorvaamisesta.

Sorvasin lihanuijan varren mahongista. Mahonki olikin puuna miellyttävää sorvattavaa, koska se on melko kovaa. Samanlaisia kovia puulajeja olisi mm. hedelmäpuut kuten kirsikka- ja omenapuu, joten jos niitä sattuu pihaltaan joskus kaatamaan, kannattaa puut säilyttää esimerkiksi mahdollista sorvaamista varten. Harmi, että meidän pihalta pari vuotta sitten kaadettu omenapuu on palasina, joita on säilytetty aika kehnoissa olosuhteissa...

Aloitin työskentelyn valmistamalla aihion sorvaamista varten. Molempiin kappaleen päihin merkittiin keskikohdat, toiseen päähän sahasin urat karaa varten ja toiseen päähän merkitsin keskipisteen purasimella siirtopylkän keskiökärkeä varten. Höyläsin kappaleesta terävimmät kulmat pois käsin, sillä se helpottaa sorvaamista. Säästin höyläämisestä syntyneet lastut, sillä ne ovat kiva koriste esimerkiksi lahjapaketissa. Jospa tämäkin nuija päätyisi jollekin lahjaksi...?




Halusin sorvata varresta hieman monimutkaisemman. Viime vuonna tein hyvin yksinkertaisen lieriösorvaustyön, joten nyt halusin kokeilla jotain hieman vaativampaa. Hahmottelin varret muodot paperille. Mittoja otin malliksi mm. sorvaustaltoilta.

Kappale kiinnitettiin sorvissa karan kärjen ja siirtopylkän keskiökärjen väliin. Ensin pyöristin kappaleen täysin pyöreäksi. Sitten merkkasin kappaleeseen lyijykynällä eri muotojen mittoja ja keskikohtia avuksi sorvaamista varten. Sorvasin katkaisutaltalla kriittiset kohdat näkyviin kappaleeseen, jotta mitoitus osuu kohdalleen.


Kappaleesta löytyi yllätyksenä ensin yksi madonreikä, sitten toinen. Oikeastaan oli hyvä löytää se toinenkin reikä, koska se kertoi siitä, että kyseinen mönkiäinen on tullut kappaleesta myös ulos. Onneksi käytävä ei ollut kovin syvällä ja sain reiät sorvaamalla pois. Tällä kertaa ei siis onneksi käynyt samalla tavalla kuin viime vuotisessa sorvaustyössäni, jossa keskeltä työtä paljastunut oksa pilasi koko työn. Lopputuloksena oli ylösalaisin olevan silinterin muotoinen kulho...


Sorvasin muotoja katkaisutaltalla, pienellä kourutaltalla ja pienellä tasataltalla. Ehkä välillä olisin voinut sorvata suuremmilla taltoilla, mutta pienellä taltalla työ on mielestäni paremmin hallittavissa. Sorvaus on minusta todella mukava työstötapa - ajantaju häviää usein kokonaan ja sorvin ääressä voisikin viettää vaikka koko päivän. Sorvausta voisi käyttää hyvin vaikkapa terapiamuotona(!), koska sorvatessa ei yksinkertaisesti tule ajateltua mitään arkisia stressaavia asioita. Jos jonkin koneen hankkisin meille kotiin, olisi se juurikin sorvi.
 

Kun muodot olivat valmiina, sorvasin (ja hioin) toisen päädyn tarkasti 15 mm, koska nuijan päähän tekemäni reikä on sen kokoinen. Lopuksi hioin varren hiomapaperilla. Hioessa on tärkeää muistaa, että ottaa talttatuen pois ja hioo kappaleen sen alapinnalta. Hionnan päätteksi työn voisi viimeistellä vielä hienolla puulastulla hinkkaamalla, mutta mahongin sorvauksesta jäljelle oli jäänyt lähinnä vain pölyä...

Sahasin ylimääräiset päätykappaleet askartelusahalla irti. Varresta ei tullut ehkä aivan sellainen, mitä olin mielessäni kuvitellut, mutta varsi on kuitenkin jotain muuta kuin pelkkä suora keppi. Ja onpahan se ainakin käteen sopiva! :) Nyt pitää vielä keksiä, millä pintakäsittelen puun. Ylimääräisiin päätykappaleisiin on ainakin hyvä kokeilla, miltä minkäkinlainen pintakäsittely näyttäisi tässä puussa.


Sorvaus on mukava työstötapa myös siitä syystä, että puusorvia saa käyttää alakoulussa isompien oppilaiden kanssa. Lieriösorvaustöinä on perinteisesti tehty kynttilänjalkoja, talouspaperirullatelineitä, kokousnuijia ja löylykauhan puuvarsia. Mutta voisiko koulussa sorvata muutakin? Miksi kaikki oppilaat Suomessa sorvaavat aina samoja juttuja, vuodesta toiseen? Jos oppilaalle näyttäisi tekniikan ja kysyisi, mitä HÄN haluaisi tällä tekniikalla tehdä itse, tuskin vastauksena olisi välttämättä mikään edellisistä kapineista. 

Voisiko tällä kertaa sorvata jotain muuta? Lieriösorvaamalla onnistuisi tehdä esimerkiksi perinteinen japanilainen käsintehty nukke, kokeshi. Alla olevat nuket ovat modernimpia versioita kokeshi nukeista. Lieriösorvaamalla voi tehdä vartalon ja esimerkiksi nutturat, jotka voi liittää päähän erikseen. Uskoisin tällaisen työn nappaavan ainakin tyttöjä satakertaa enemmän kuin kokousnuija. Kuka ylipäätään tarvitsee kokousnuijaa, jos ei satu olemaan toimitusjohtajan lapsi? Ja kukaan ei varmasti ainakaan tarvitse useampaa kokousnuijaa jokaisen perheen kullanmurun valmistamana.

Vai olenko väärässä?


Tällainen nukke ei välttämättä kiinnosta poikia, mutta ei se haittaa. Kaikkien oppilaiden ei tarvitsekaan tehdä samanlaisia töitä. Ei varsinkaan silloin, jos se työ on kaikille täysin merkityksetön ja tarpeeton kokousnuija. Mielestäni töiden tekoon saa mennä enemmänkin aikaa, kunhan ne ovat oppilaiden itse ideoimia ja heille edes jollain tapaa merkityksellisiä juttuja. Ehkä silloin saavutetaan jälleen jotain enemmän ja opitaan muutakin kuin lieriösorvaamaan.

Sorvauksesta löytyy kattavan oloinen oppimateriaali Opetushallituksen Edu.fi -sivuilta täältä (klik!)

1 kommentti:

  1. Kääk, sua ne koneet tottelevat kiltisti, toivottavasti saat opinnot tehtyä ja opittavahan tässä aika paljon. Hieno työ. Juu, tällainen "akkanuija" on hyvää olla kotona. T:) Koralli

    VastaaPoista