keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Puukkoprojekti, osa 6: puukon tupen ompelu.

Tuppi ommellaan oikeasta nahasta. Meillä oli käytössä vaaleaa nahkaa, muistaakseni naudasta peräisin. Tupen ompelu onnistuu paremmin, kun nahkaa ohentaa hieman tietyistä paikoista. Parhaiten ohennus onnistuu nauhahiomakoneella. Ohentamista kannattaa tehdä erityisesti, jos aikoo tehdä kaksinkerroin olevan tupen suuosan. Ohentamista voi käyttää myös tupen toiseen päähän tulevaan kohtaan - itse kuitenkin unohdin tämän ja tupen pää on nyt hieman tönkkö. Ompelet menisivät todennäköisesti siistimmin loppuun asti, jos pään olisi ohentanut. No, ensi kerralla sitten muistan tämänkin.


Nahka laitetaan kostumaan veteen ompelua varten. Riittävä aika on varmaan noin tunti, mutta pitempi aika ei haittaa. Itse laitoin nahan veteen pajalla edellisenä iltana ja aloitin ompelun aamulla. Puukko tulee suojata ompelun ajaksi. Kätevää on käyttää esimerkiksi kelmua tai muuta ohutta materiaalia suojaksi, koska puukon terä pitää saada vielä upotettua lestaan ompelun ajaksi.

Ompeluun välineiksi tarvitsee vahalankaa, kaksi neulaa (tylpät ehkä parempia), haarukan ja naskalin. Itse käytin apuna välillä myös pihtejä, kun neula jäi reikään jumiin, eikä näppivoimat riittäneet. Nahka asetetaan lestan ympärille haluttuun kohtaan. Toiset tekee sauman sivuun, toiset lestan taakse. Tässä kohtaa kannattaa hieman miettiä, miten päin puukkoa kannetaan ja kumpikätiselle se on tulossa, koska se vaikuttaa, mihin sauma on paras laittaa. Itse käytin nahan puristamiseen puristimia, jotka helpottivat ainakin ompelun aloitusta. Puristimet eivät kuitenkaan ole välttämättömyys.



Haarukkaa käytetään apuna merkkaamaan ompeleiden paikat, jotta ompeleet tulevat tasaisin välein. Haarukalla ei siis ole tarkoitus pistää nahan läpi, vaan painaumat riittävät. Kun paikkojen merkkauksen aloittaa tupen yläosasta samasta kohtaa molemmilta puolilta, tulevat ompeleet molemmille puolille samoihin paikkoihin. Varsinaiset reiät tehdään naskalilla nahan läpi. Reiät voi tehdä molemmilta puolilta erikseen, sillä jos merkkipaikat on tehty huolella, osuu reiät kyllä samalle kohdalle. Tein merkkausta, rei'ittämistä ja ompelua muutaman ompeleen sarjoissa.


Ompelu tapahtuu kahdella neulalla. Neuloilla tehdään ikäänkuin kahdeksikkoa, eli samasta reiästä mennään sisään eri suunnista. Tällainen ommel on vahva ja kestävä. Vaikka toinen ommel pettäisi, jää toinen vielä jäljelle.  Tällaisesta ompeleesta puhutaan yleensä satulasepän ompeleena. Vaihtoehtona olisi kiertää läpimenon jälkeen lanka vielä syntyneen lenkin ympäri, jolloin muodostuu ns. lukkotikki. Tällöin varmistetaan, ettei ommel löysty ommellessa. Kun ompeleissa päästään tupen loppuun, tehdään päättely palaamalla samaa reittiä takaisin muutaman ompeleen verran.


Kuten ylläolevista kuvista huomaa, tuli tupestani touhutessa melko likainen. Tupen ompelu olisikin parasta tehdä jossain siistissä ja puhtaassa paikassa ja varmistaa myös käsien puhtaus. Puukon tupen annetaan tässä vaiheessa kuivua niin, että puukko on edelleen tupen sisällä. Kun tuppi on kuivanut, voi siitä leikata suutarinveitsellä varovasti ylimääräiset nahat pois reunasta.

Tuppeen voi tehdä vyölenkin monella tapaa. Itse tein lenkin nahkasuikaleesta, joka pujotettiin tupen sisään. Tässä ei ole siis mitään ylimääräisiä kiinnikkeitä. Lenkki tehdään suikaleesta, jonka toinen pää halkaistaan. Halkaistuja suikaleita kavennetaan hieman, jotta ne saadaan pujotettua rei'istä. Suikaleen toiseen päähän tehdään kaksi reikää revolveripihdeillä (joita myös nahkapaskaksi tai nahkapaskoksi kutsutaan, vaikka kyseinen perinteinen työkalu onkin erilainen). Suikaleet pujotetaan rei'istä ja näin syntyy lenkki. Tuppeen tehdään rinnan kaksi reikää kolmeen riviin allekkain. Suikaleet pujotetaan näistä rei'istä ja lopuksi suikaleiden päät lyhennetään sopivaan pituuteen. Itse laitoin suikaleiden päähän pienet täpät liimaa, mutta en usko tämän olevan välttämätöntä.



Halutessaan tupen sauman voi liimata umpeen. Itse käytin liimaukseen aivan tavallista kosteuden kestävää puuliimaa, jota töpöttelin sauman sisälle ja puristin kiinni pienillä puristimilla suojapaloja apuna käyttäen. Tässä kohtaa kannattaa varoa, ettei sotke liimalla tuppea muualta, koska jäljet erottuvat muutoin pintakäsittelyvaiheessa rumasti.


Kokeilin pintakäsittelyyn erilaisia petsejä ym. värejä, mitä sattui itseltä ja muilta opiskelijoilta löytymään. Päädyin tummanruskeaan sävyyn, joka vaikutti nahkassa kauniilta ja visakoivuiseen kahvaan hyvin yhteensopivalta. Mutta miten kamalan näköinen tuppi olikaan ensimmäisen kerroksen jälkeen, aivan hirveä suorastaan! Ajattelin jo, että nyt joutuu uudestaan ompeluhommiin...


Vaihdoin väriä Narvi-väriin ja jo ensimmäinen kerros näytti sen, että tuppi on sittenkin pelastettu. Käsittelin tupen pariin otteeseen ja väristä tulikin todella kiva, vaikkakin alkuperäistä suunnitelmaa tummempi. Värin kuivuttua leikkasin suutarinveitsellä vielä sauman reunan siistiksi ja viimeistelin sen lopuksi nauhahiomakoneessa. Saumaan jäänyt vaalea väri näytti niin kivalta yksityiskohdalta, että päätinkin jättää sen värjäämättä.


Lopuksi käsittelin nahan pinnan vielä kenkärasvalla, jonka tarkoitus on suojata ja hoitaa nahkapintaa. Puukon viimeinen teroitus tapahtui kivellä hiomalla. Tosin jouduin näyttämään puukolle vielä tahkoakin, jotta sain terästä pois kahvan muotoilussa sinne syntyneet pienet kolot. Kolot lähtivät pois, mutta tilalle sain pari koloa sormien päihin, hups.





Olen puukkoon erittäin tyytyväinen, vaikka parannettavaakin toki jäi. Ehkä pitää mennä ensi vuonna kansalaisopiston puukkokurssille ja kokeilla puukkoprojektia uudestaan. Erityisesti haluaisin kokeilla erilaisia tapoja kahvan toteutukseen.

Netistä löytyy paljon vinkkejä puukon valmistukseen. Hyvä kuvasarja selostuksineen esimerkiksi tupen ompelusta löytyy Kotiverstaan keskustelupalstalta, täältä (klik!). Sieltä katselin itse vinkkejä tupen ompeluun, koska taisin olla viimeinen, joka tuppeaan pajalla ompeli. Hyvin onnistui näillä ohjeilla! :) Myös muihin puukon valmistusvaiheisiin löytyy ohjeita ja vinkkejä, joihin kannattaa tutustua puukkoprojektia aloitellessa.

15 kommenttia:

  1. Hi Saaara, I think for a first effort the project is well done. You have a functional knife with a lovely handle and a scabbard for it. All in all anyone could pick up the knife and use it. So give yourself an A+.
    Vickie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I've done one knife over 10 years ago at school, but I didn't really remember anything about that project. And that time we didn't make all parts of the knife ourselves. So, I would call this my first knife, because this time everything is done by my own hands! :) I'm very proud of it, but there's still many ways how to improve my skills! :)

      Poista
    2. Hei Saara! Sun ohjeesi on oikein käyttökelpoinen. Tuo PUUKKO UKKO on tuolla puukkosivut .net palstalla härnännyt oikein urakalla kirjoitellut törkeitä ,suorastaan . solvauksia palstalaisille. Ylläpito pisti Ukon pois palstalta. Ihan ohimennen käyppä lueskelemassa puukkosivut.net palstalla olevia puukon tekojuttuja myös Sakun juttuja. Kotiverstas palstalla olen vekki mutta kone teki tiltin enkä päässyt siellä vastaamaan.

      Poista
    3. Pitääpä käydä lueskelemassa. :) Kyllä mulla sellainen ajatus on, ettei tämä suinkaan mun viimeiseksi puukoksi jäänyt, koska monta asiaa jäi vielä hampaankoloon ja on niin monia tapoja tehdä näitä asioita, että olisi kiva kokeilla myös muita tekniikoita esimerkiksi tuon kahvan valmistamiseen.

      Poista
    4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Käsitöitä hieman eri lajissa kuin meidän blogissa, mutta ah, miten upeita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Hieman eri puolella käsityömaailmaa toki liikutaan. :D

      Poista
  3. Upeita töitä sulla! Voi kun sais itsekin puusta jotain muuta aikaan kuin halkoja :)

    VastaaPoista
  4. Parhaiten nahan ohennus onnistuu ihan tavallisella puuhöylällä.Muista purkaa ja puhdistaa höylä oitis ohentamisen jälkeen, että terä säilyy terävänä.
    T: Muutamalla puukkokurssilla ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä olisi tullut moinen ikinä mieleen! Minulla on toisinaan ongelmia höylätä puutakin, joten siitä syystä en näe itseäni höyläämässä nahkaa. :D Mutta pitääpä muistaa tämä seuraavan kerran, kun rupean tupen tekoon. Pakkohan se on kokeilla tällainen tekniikka! :) Ne on nuo koneet vaan niin houkuttelevia, kun tulee valmista niin helposti ja nopsasti. Tämän tupen kohdalla ohennus ei kyllä onnistunut mitenkään täydellisesti, kun en kysellyt tai katsonut ohjetta mistään. No, ensi kerralla!

      Poista
  5. Moi, tämäpä on tosi hyödyllinen proseduuri tietää. Minun pitäisi ommella autoni nahkapenkkiä, ja nyt sitten osaan satulansepän ompeleen. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat ohjeet pätevät tosiaan muidenkin nahkatöiden ompeluun. Minulla on tosin vielä jonkin verran harjoiteltavaa, koska työ ei ainakaan sujunut kovin joutuisasti! :D Mutta kun on välineet kunnossa, niin sujuu työkin mukavammin.

      Poista
  6. Kuka valmistaa suomessa sepille omia merkkaus rautoja??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole kyllä tietämystä. :/

      Poista
  7. Kiitoksia erittäin hyvästä puukko-ohjeistuksesta. Tämä auttoi kovasti omissa projekteissani eteenpäin :)

    VastaaPoista