Metallin valamista hiekkavaluna.

Valutyö oli minulla pitkään mietinnän alla. Olen pyrkinyt siihen, että tekemäni työt tulevat tarpeeseen ja käyttöön. Kuitenkaan tähän valutyöhön en meinannut keksiä mitään järkevää ideaa toteutettavaksi. Lopulta päädyin valamaan avaimen. Se tulee ihan vain koristeeksi, mutta ei ole kuitenkaan aivan täysi turhake. Ajattelin tehdä avaimen, joka muistuttaisi hieman vanhaa rautaista avainta.

Muottiin käytin MDF-levyä, koska se on mielestäni helposti muokattavissa. Muottiin tuli käytettyä monenlaisia työstötekniikoita ja se valmistuikin sahaamalla, poraamalla, vuolemalla, viilaamalla ja hiomalla melko nopeasti. Ei siitä ihan tullut sellainen kuin ajattelin, mutta kiva avain nyt kuitenkin.

YouTubesta löytyy paljon videoita hiekkavalusta, mm. hakusanoilla sand casting, sand-clay casting ja delft clay casting. Tässä allaolevalla videolla näytetään sormuksen hiekkavalu. Vaikka esine on pieni, ovat työvaiheet jokseenkin samanlaiset suuremmallakin muotilla.

Ensimmäisenä kehä täytettiin hiekalla. Valuun käytetään öljyhiekkaa, joka tiivistyy painettaessa todella tiiviiksi ja muistuttaa enemmänkin jonkinlaista massaa. Monissa YouTube -videoissa hiekka siivilöidään kehään, mutta en nähnyt tätä tarpeellisena. Hiekkaa tulee laittaa pienissä erissä ja tiivistää hiekka välissä esim. puukappaleella. Hiekka tulee olla todella tiiviisti painettuna, joten hiekkaa voi tiivistää esim. nuijalla lyömällä tai hydraulisella puristimella. Lopuksi pinta tasataan kehän reunojen tasolle.

Malli painetaan hiekkaan käyttämällä apuna hydraulipuristinta ja puulevyä. 

Ja tältä lopputulos näyttää, jos hiekka ei ole riittäävän tiivistä. Tein tämän vaiheen kolmesti ja vasta viimeisellä kerralla lopputulos oli siedettävä. Jonkin verran reunoja saa paikkailtua esim. piirtopuikolla, mutta paikkailuissa kannattaa olla varovainen, koska valettu metalli toistaa todella tarkasti pienimmätkin korjausjäljet.

Hiekan pintaan laitetaan jauhetta, vaihtoehtoja on monia. Yllä olevalla videolla käytetään peräti kanelia. Jauheen tarkoitus on mahdollistaa kehissä olevien hiekkamassojen pysyminen toisistaan erillään. Kun jauhe on levitetty, asetetaan toinen kehä alemman päälle ja täytetään myös se hiekalla tiiviisti.

Kun päällimmäisen kehän nostaa pois, pitäisi jäljellä olla täydellinen kopio alkuperäisestä mallista. Malli tulee nostaa varovasti pois, jotta reunat pysyvät ehjinä.

Molempiin kehiin tulee tehdä aukko valua varten. Aukko tehdään kohtaan, jossa kehissä on suurempi aukko. Helpoiten hiekkaa saa poistettua esim. piirtopuikolla. Valuaukon tulee olla riittävän suuri ja ylimääräiset metallit saa joka tapauksessa poistettua valetusta kappaleesta, joten tässä kohtaa kannattaa pelata varman päälle. Valua varten tulee tehdä myös ilmakanavat, jotta ilma pääsee poistumaan sulan metallin tieltä. Kanavat tehdään kehän reunoille, joissa on aukot valmiina. 

Kehät puristetaan puristimilla tiukasti yhteen kahden levyn välissä. Metallina käytimme valussa kirjasinmetallia. Oppilaiden kanssa on kuitenkin hyvä huomioida, että kyseinen metalli on myrkyllistä lyijypitoisuutensa vuoksi, joten valuihin olisi parempi käyttää jotain toista metallia.

Sulatimme metallin astiassa kaasuliekillä. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa kaikki mahdolliset suojaimet päälle, koska vahinkoja voi sattua. Siis hanskat käteen, työtakki päälle ja kasvosuojain päähän. Yhdessä vaiheessa sulatusta minulla ilmeisesti osui hitsausliekki sulaan metalliin, jolloin metallia roiskahti kupista pois. Onneksi oli kasvosuojain naamalla! Sulan metallin lämpötilaa voi testata paperisuikaleella. Kun se värjäytyy metalliin upotettuna teen väriseksi, on lämpötila sopiva. Jos paperi on sen sijaan kahvin väristä, on metalli jo liian kuumaa.

Sula metalli kaadetaan valuaukosta sisään - ja sitten toivotaan parasta. Alkua kannattaa hieman tarkkailla, koska minulla metallia valahti kehien välistä ja ilmakanavasta läpi. Kun annoin metallin hetken aikaa jähmettyä muotin pohjalle, pystyi loput kaatamaan sisään ongelmitta. Kehien on hyvä antaa olla paikallaan vielä n.5-10 minuuttia, vaikka metalli jähmettyykin melko nopeasti. Kun päällimmäisen kehän ottaa pois, paljastuu sisältä joko hyvä tai ei niin hyvä lopputulos. Omaan valuuni olin tyytyväinen, vaikka valussa olikin melko paljon vuotoja mallin ympärillä. Ne saa kuitenkin poistettua ja viimeistelyähän tällainen valutyö vaatii joka tapauksessa.

Avaimessa riitti yllättävän paljon viimeisteltävää. Isoimmat lempareet irrotin sahaamalla ja hiomalla nauhahiomakoneessa. Reikiin porasin aloitusreiät ja loput viilasin pois neulaviiloilla. Avaimen muita osia viilailin ja hioin. Halusin jättää avaimeen kuitenkin hieman rosoisuutta ja rouheutta, jotta se näyttäisi enemmän vanhalta avaimelta. En halunnut kuitenkaan jättää valujälkiä saumoihin, joten ne viilasin tarkasti pois. Lopputuloksena melko tarkka kopio!

Ajattelin kokeilla avaimen pintakäsittelyksi Ferrexiä. Nyt avain on maalattu kertaalleen, mutta se tarvitsee pintaansa ainakin toisen kerroksen maalia. Kun maalia on pinnassa riittävästi, kokeilen vielä maalipinnan puhki hiomista paikoitellen. Tällöin pintaan saisi lisää vanhahtavaa näköä, ehkä.

Valutyön tekeminen oli mukavaa vaihtelua. Tekniikka on periaatteessa yksinkertainen, mutta erityisesti hiekan tiivistäminen vie paljon aikaa. Paljon on kiinni myös siitä, millaista työtä on valamassa. Toiset kappaleet ovat helpompia valaa kuin toiset, jotain valuhommissa vaaditaan hieman kärsivällisyyttä. :)