Kelkan puuosien valmistusta.

Kyllä keuhkot on nyt täynnä pölyä! Mikä siinä onkin, ettei tule hengityssuojainta pidettyä. Sitä jotenkin luulee, ettei sorvatessa puu nyt niin paljon pölise. Mutta kun sorvin ääressä viettä pari päivää sorvaten ja hioen, alkaa se hiljalleen tuntua keuhkoissakin. Hirveä köhä tuli, yskittää koko ajan.

Myös hartiat sain jumiin sorvatessa. Jotenkin sorvin ääressä tulee könötettyä todella huonossa asennossa, selkä kyyryssä ja varmaan taltastakin puristaa niin kovaa, että paikat menee pelkästään siitäkin jumiin. Mutta ei pidä valittaa, koska onhan sorvaaminen pienistä sivuvaikutuksista huolimatta kuitenkin todella mukavaa. :) Tämän päivän opetus kuitenkin oli: käytä hengityssuojainta.

Kelkan aisan ja "puskurin" valmistus alkoi viime viikolla jyrsinnöillä. Jyrsin käsikäyttöisellä yläjyrsimellä molempiin kappaleisiin urat, jotta ne saa upotettua kelkan metallirunkoon. Uria piti hieman viimeistellä käsin talttaamalla ja hiomalla. Erityisesti kapeaa uraa oli melko vaikea taltata siististi ja urasta tulikin melko rajun näköinen sisältä. Urat jäävät kappaleissa kuitenkin piiloon, joten en ruvennut sitä sen enempää hiomaan ja siistimään.

Aluksi suunnitelmana oli sorvata kappaleista koko pituudelta pyöreitä, mutta suunnitelma vaihtuikin siihen, että sorvaan vain aisan kahvaosat. Lieriösorvaus sujui joutuisasti ja ongelmitta. Sorvatessa joutui tosin mittailemaan aika paljon, että kahvoista tuli samanlaiset. Melkeinpä paras mitta tässä tapauksessa oli kuitenkin mitan sijaan omat kädet.

Vihdoin "opin" myös itse vaihtamaan sorvin kierrokset tällä turvallisella keppimenetelmällä, jolla ei voi jäädä näpit hihnan väliin. Totta se on, että jos koskaan ei itse pääse jotain kokeilemaan, niin ei sitä vierestä katsomalla opi. Näitä asioita pitää itse tehdä ja kokeilla, että oikeasti oppii niitä tekemään.

Sorvaamiseen käytin pääasissa kuvassa olevaa pyöreäpäistä talttaa. Viistoja kohtia sorvasin vinokärsisellä tasataltalla ja kappaleen pään sorvasin katkaisutaltalla sinne asti, minne uskallus riitti...

Kahvojen väliin jäävän osan aisaa pyöristimme alajyrsimellä. Jyrsimme myös kelkan puskurin reunat.

Valmista! Vielä pitäisi keksiä jokin myrkky kappaleiden pintaan, jotta ne kestäisivät ulko-olosuhteet. Viikonlopun ohjelmassa siis iskän autotallin penkomista - tai asiointia maalikaupassa.