sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Takaisin tositoimiin.

Pitkä aika ehti kulua siitä, kun olin viimeksi käyttänyt isompia työstökoneita. Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa tekemään koneilla hommia. Tätä oli ihan ikävä. :) Seutuopistomme kurssit pyörivät yläkoulun tiloissa, jossa on käytössä todella laadukkaat työstökoneet. Ilo oli työskennellä. Harmillista vain, että tuo yksi kurssi päättyi kovin lyhyeen. Ehkä pitäisi kevääksi ilmoittautua jollekin toiselle kurssille, jolla saisin jatkettua nukkekodin loppuun. Kotona tekeminen ei tähänkään mennessä ole oikein sujunut. :/


Näistä sahatuista ja höylätyistä rimoista tulee "laudoitus" nukkekodin ulkoseiniin, jolloin talosta tulee hieman aidomman oloinen puutalo. Rimat ajattelin kiinnittää liimalla ja viimeistellä laudoituksen nauloilla, ihan ulkonäön vuoksi. Postissa tuli viimein taloon tulevat hienot väliovet. Olisihan ovia voinut itsekin tehdä, mutta valmiin paketin kynnyksineen, listoineen ja saranoineen sai hintaan 6,40€, joten menköön. Samasta paikasta tuli tilattua myös hienoa kattolistaa, jota esittelen jossain vaiheessa. En uskaltanut tilata koko talon listoja kerralla, joten uusi tilaus täytynee laittaa vielä menemään. Samalla voisi tilata jotain muutakin pientä kivaa taloon...

 

Koululle saimme taas lahjoituksena tavaraa. Tässä on kaapelia varmaan jokunen kilometri! :) Uskoisin, että näillä tehdään sähkökytkentöjä aika monta vuotta eteenpäin! :D Tässäkin tapauksessa satuin vain kerran avaamaan suuni sopivassa yhteydessä ja niin tuli kassillinen kaapelia koululle.

Koulussa alkaa loppukiri töiden kanssa. Enää olisi kaksi viikkoa koulua ennen joululomaa, joten saapa nähdä, valmistuvatko kaikki työt ja erityisesti ne joululahjaksi tarkoitetut. Ehkä pidämme teknistä pari ylimääräistä tuntia, jos tiukille meinaa mennä...





maanantai 2. joulukuuta 2013

Teknisestä työstäkö koe?!

Kovin yleistä ei varmaan ole, että taito- ja taideaineista pidetään kirjallisia kokeita. Musiikki on ehkä ainoa, jossa kokeiden pito on melko yleistä. Ajattelin kuitenkin pitää pienen kokeen oppilailleni myös teknisestä työstä. Mieleen tuli, että jonkinlaisen pienen testin olisin voinut pitää aivan lukuvuoden alussa. Sillä olisi voinut selvittää oppilaiden ennakkotietämystä - mitä on jäänyt mieleen edellisten vuosien opeista ja missä nyt mennään? Syksyn mittaan kun on tullut itselle selväksi, että olen pitänyt liian montaa perusasiaa itsestäänselvyytenä...

Osittain ajattelin pitää kokeen sen vuoksi, että haluan nähdä ihan itseänikin varten, mitä oppilaille on jäänyt syksyn tunneilta mieleen ja onko kuinka monella on nyt perusasiat hallussa? Arvioinnissa pääpaino on totta kai tekemisessä, mutta tällainen pieni koe voi olla arvioinnissa tukena.

Kokeeseen rustailin tämäntapaisia kysymyksiä:

1. Tunnista työkalu ja kerro, mihin sitä käytetään?
Tunnistettavana purasin, viilaharja, piirtopuikko ja kuorimapihdit.

2. Millä mittayksiköllä merkitään mitat teknisessä työssä?

3. Mitä kolmea asiaa työntömitalla voidaan mitata?

4. Mikä on akkuporakoneessa olevan momenttikytkimen tarkoitus?

5. Jos lyöt naulan puukappaleen päätyyn, kappale halkeaa helposti. Miten voit estää halkeamisen?

6. Onko kyseessä avoin vai suljettu virtapiiri? Palaako ledi? (taululle piirrettynä piirikaavio suljetusta virtapiiristä)

7. Onko kyseessä rinnan vai sarjaan kytkentä? Palavatko ledit? (taululle piirrettynä piirikaavio rinnan kytkennästä)

8. Mikä on ledin etuvastuksen tarkoitus?

9. Miten tehdään onnistunut puuruuviliitos?

Ilokseni huomasin, että suurimmalla osalla oppilaista perusasiat olivat hyvin hallussa. :) Kokeen kautta minulle selvisi myös ne oppilaat, joiden kanssa muutamia asioita täytyy vielä kerrata. Toisaalta kokeessa ilmeni myös sellaista hienoa piilevää tietämystä, mitä joillakin oppilailla on. Kaikki tällainen tieto ei välttämättä tunneilla tule näkyviin, joten koe oli tässäkin mielessä varsin onnistunut! :) Taitaa jäädä tavaksi...

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Nukkekotiprojekti etenee hiljalleen...

Kaksi viikkoa tuntuu kuluvan hetkessä! Ennen kuin tajuaa, on taas se ilta, kun pääsee viettämään iltaa seutuopiston kurssilla. Harmi vain, etteivät näiden kahden viikon välillä projektit etene mihinkään suuntaan. No mutta, jotain sentään. Pakkeloin nukkekodin kappaleita niistä kohdista, missä vanerissa oli repeytymiä. Suurin homma oli hiominen pakkeloinnin jälkeen, mutta tulipa hyvää jälkeä. Ei kappaleista juuri edes erottanut, minne oli pientä täytettä lisätty. Seinät tullaan tosin joka tapauksessa maalaamaan/tapetoimaan, mutta onpahan tasaista.


Pohjamaalasin valmiit kappaleet, jotta tapetointi sujuisi paremmin. Ainakin teoriassa tapetoinnin pitäisi sujua helpommin, kun pinta ei maalattuna ime liisterin/tapettiliiman kosteutta itseensä niin nopeasti. Nähtäväksi jää, onko tässä mitään perää. Pohjamaali olisi muuten voinut olla aivan mitä tahansa ja ihan valkeaakin, mutta meiltä sattui löytymään purkillinen "väärän väristä" maalia - eli testipurkki tummaa harmaata talon rempasta. Tämä oli joku niistä lukuisista liian vihreistä tai sinisistä harmaan sävyistä...


Väliseinien oviaukot ja päätykolmion ikkuna oli myös edelleen sahaamatta. Sahasin ne tällä kertaa toisella lehtisahalla, joka ei repinytkään vaneria ollenkaan. Ilmeisesti siinä toisessa sahassa ei terää saanut riittävän kireälle - tai siis en varmaan osannut laittaa sitä oikein, koska ero oli kuin yöllä ja päivällä. Ei ihme, että eräs toinen kurssilainen halusi itsepintaisesti käyttää juuri tähä sahaa työhönsä, vaikka toinenkin olisi ollut vapaana... :)


Paljon olisi vielä tehtävää...

torstai 7. marraskuuta 2013

Uusia ideoita.

eBay on paikka, johon ei pitäisi tutustua(!). Sieltä nimittäin löytyy aivan kaikkea, halvalla tietenkin. Ja sitten siinä ohi mennen vielä vähän tuota, tätä ja tuollaista. Tulin sitten kuitenkin kurkistaneeksi, löytyisikö sieltä eräs englanninkielinen kirja. Löytyi se tietenkin ja löytyi toinenkin. Oikeasti tämä oli kyllä ihan hyvä ostos ja halvalla lähti, mutta varoituksen sana: eBayhin voi jäädä koukkuun. :D






Kirjat ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä puuleluja, joissa on kaikissa jonkinlaisia mekanismeja. Osa on niin käsittämättömiä, etten kyllä nää niitä millään tavalla järkevinä tehdä, mutta ehkä ajatusmaailmani on jo hieman rajoittunut. Lapsista nämä olisivat varmaan ihan hauskoja projekteja. Kai nyt jokaisella on hyvä olla nenäliinoja ampuva varsijousi tai purkkapalloja ilmaan lennättävä automaatti? Pöhköjen projektien joukosta löytyy kyllä myös monta ihan toteuttamiskelpoista ideaa. :)

Törmäsin tähän "Zany Wooden Toys that Whiz, Spin, POP and Fly" -kirjaan tässä blogissa. Kyseinen blogi on todella hauska kaikille kotinikkaroijille ja opettajillekin seurattavaksi. Blogissa on hyvin usein hauskoja ja toteuttamiskelpoisia puutyöprojekteja ja kivoja ideoita esiteltynä. Viikottain blogista voi katsoa myös videon, jotka löytyvät tietenkin myös YouTubesta. Tilaamaan vaan, niin ei mene videot ohi! Tässä vain yksi esimerkki monista hauskoista Steven projekteista...

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Nukkekotiprojekti: melkein kaikki osat sahattuina.

Loman jälkeen ensimmäinen työviikko oli jotenkin poikkeuksellisen raskas, enkä olisi millään jaksanut raahautua seutuopiston kurssille iltaa istumaan. Niin siinä kuitenkin kävi, että kun paikalle pääsi ja kävi käsiksi töihin, kului neljä tuntia ihan huomaamatta...

Sahailin nukkekodin takaseinän ja pääsin vihdoin eroon valtavasta vanerilevystäni. Vaneria on muuten helppo kyllä sahata, mutta valtavan kokoista levyä on todella hankalaa käsitellä. Takalevyn yläosa meni näppärästi 45 asteen kulmaan pyörösahan kääntyvällä ohjaimella. Kai tuon olisi voinut jotenkin mitoittaakin, mutta itse merkkasin vaakasuoraan linjan, johon asti kulma tulee ja sitten hiljalleen hivuttelin viivaa kohti. Meni se näinkin oikeaan mittaan.



Nukkekotiin tulee ulkonäön vuoksi vintti, jota ei kylläkään pahemmin pääse käyttämään. Ajattelin tehdä vintin etuseinään (eli talon päätykolmioon) ikkunan ja siltä varalta, että joku tipauttaa ikkunasta jotain sisään, tuli takalevyyn myös aukko vintille. Sahasin aukon pistosahalla, vaikka se hieman repikin reunaa. Tämä jää kuitenkin piiloon taakse, joten sillä ei ollut mitään merkitystä.

Kattolevyjen päädyt sahattiin myös 45 asteen kulmaan, jotta harjan liitoskohta näyttää siistiltä. Tämä onnistui helposti pyörösahan kallistuvalla terällä. Ensi kerralla pitää sahata enää väliseinät oikeaan pituuteen ja niihin oviaukot. Sitten alkaisikin olla kaikki osat sahattuina. Tämä oli tärkein tavoite kurssin kannalta, koska sitä pientä näpertelyä, listoitusta ym. pystyy kyllä kotona tekemään jälkikäteenkin... Jospa tämän talon listoitus sujuisi paremmalla aikataululla kuin oman talomme, jossa listojen paikalleen saaminen kesti kaksi vuotta.

 Tässä alemmassa kuvassa mallailtiinkin jo kattolevyjen pituutta toisten kurssilaisten avustamana. 


Ennen seuraavaa kertaa pitäisi ehtiä paklata, hioa ja pohjamaalata kaikki puuosat, jotta ne olisivat valmiita tapetoimista varten. Tapeteiksi käytän remonteista jääneitä tapetteja ja mallitapetteja. Vielä on tosin hieman mietinnässä, tuleeko sisustuksesta hillitty tai hyvinkin värikäs...

perjantai 25. lokakuuta 2013

Perjantaipäivän puhteena pieni saunapenkki.


Syysloma alkaa valitettavasti lähestyä loppuaan ja tunnollisena opettajana menin jo tänään koululle valmistelemaan ensi viikkoa. Toki tein vain niitä hommia, joita vapaa-ajalla ja lomallakin tekee ihan mielellään. Tänään ohjelmassa oli nimittäin suunnitella ensi viikkoa varten 5-6.luokan oppilaille seuraavaa työtä. Saimme alkusyksystä paikalliselta yritykseltä (Pieksämäen Rakennuspuu Oy) todella kaunista lämpökäsiteltyä puuta ja sitä on nyt hyllyssä isot pinot. Jotta puut eivät jäisi sinne vain koristeeksi, ajattelin seuraavan työn materiaalina olevan juuri lämpökäsitelty puu. (Koska lämpökäsiteltyä puuta ei todennäköisesti riitä kaikille, on toisena vaihtoehtona myös tervaleppä...)

Osalle oppilaista oman työn suunnittelu ja toteutus on vielä hieman haastavaa ilman valmiita ohjeita. Uskon tämän johtuvan lähinnä siitä, että suunnittelua ja esimerkiksi työn piirtämistä ei ole harjoiteltu. Pidän kuitenkin itsepintaisesti siitä kiinni, että en töitä valmiiksi suunnittele (en ainakaan kaikkia vuoden töitä), vaan oppilaat vastaavat itse ideoinnista ja suunnittelusta tietyissä rajoissa. Tämä työ tullaan kuitenkin toteuttamaan parityöskentelynä, jotta työskentelyyn saadaan hieman tehokkuutta. Parit saavat suunnitella lämpökäsitellystä puusta jonkinlaisen sauna-/kylpyhuonejakkaran. Työssä tärkeää on mittatarkkuus ja toki se, että jakkara on käyttäkelpoinen mittasuhteiltaan. Jakkara ei saa keikkua, vaan sen pitää seistä jaloillaan ja olla sen verran tukeva, jotta se ei aivan helposta keikkaa. 

Suunnittelun avuksi tein tänään yhden hyvin pikaisen mallin siitä, millainen rakenne voisi olla esimerkiksi tällaisessa jakkarassa/penkissä. Tätä perusrakennetta voi muokata aika monella tapaa. Perusidea on nelikulmainen kehikko, johon jalat ja kansi kiinnittyvät. Kehikon nurkat voi olla esim. sahattuna jiiriin ja kansi voi olla upotettuna kehikon keskelle. Jalat voivat olla suorat tai alaspäin kapenevat. Kansilaudat voivat olla useaan suuntaan ja vaikka vinottain... Jään innolla odottamaan, millaisia jakkaroita oppilaiden kätösistä syntyy! :)

Tämä oma pikajakkarani syntyi jokseenkin näin. Ensin sahasin kehikon osat ja kansilaudat todetakseni, että koulun pyörösahaan pitäisi vaihtaa terä...


Ruuveja piti haalia kokoon kunnon keräilyerä, mutta löytyihän noita jämäruuveja sopivan mittaisina. Oppilaille voisi käydä ostamassa torx-kannalla olevia ruuveja, niin sujuu ruuvaaminen vähän paremmin. Monella oppilaalla meinaa ruuvit nylppääntyä helposti ja tekniikassa on vielä harjoiteltavaa...


Tässä kohtaa hieman tupelsin ja kävin paikkaamassa vasenta kättä todetakseni, ettei alakerran ensiapukaapin sisältö ole aivan riittävä (ei nyt mitään niin vakavaa kuitenkaan). Sitten jatkoinkin homman valmiiksi naulaillen, jotta pääsin jakkaran kanssa kotiin. :)


Aika simppeli, mutta toimii! Koska puutavara on aika jykevää, tuli tästä jakkarasta hyvin tukeva, vaikka se ei kovin suuri olekaan (n. 300 x 550).


Kotona laitoin pintaan vielä parafiiniöljyä, joka syventi aika paljon tummaa väriä. Vaikkei tästä nyt sen erikoisempi tullutkaan, niin kelpuutan sen kyllä itselleni käyttöön. :)


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Nukkekotiprojekti: osien sahausta

Enpä ole tänä syksynä juuri ehtinyt tehdä mitään käsitöitä itse. Jotta ei kaikki opitut taidot katoaisi, ilmoittauduin täksi syksyksi Seutuopiston kurssille, jonka teemana oli puulelut. Kurssi on vain joka toinen viikko. Aluksi ajattelin ilmoittautua puutyöpiiriin, joka kokoontuu viikottain, mutta ensimmäinen työvuosi tuntuu olevan sen verran kiireinen, että ehkä tämä oli parempi ratkaisu.

Minulla on ollut pitkään haaveissa tehdä oma nukkekoti. Meillä oli lapsena siskoni kanssa valtava määrä hienoja nukkekodin kalusteita ja tavaroita, mutta kunnollinen nukkekoti puuttui aina. Nyt tämän haaveen toteuttamiseen tarjoutui mahdollisuus. Ensin ajattelin, että olisin tehnyt jotain tämän alla olevan kuvan kaltaista. Kyseessä on ehkä Suomen upein nukkekoti, Nukkekoti Väinölä. Tästä nukkekodista löytyy verstaskin, jossa valmisteilla on tietenkin nukkekoti monen muun asian ohella. Tässä nukkekodissa viehättää erityisesti myös se, että huoneisiin on vedetty valaistus. Sen haluaisin toteuttaa omaan tuotokseenikin.

http://maria-malmstrom.blogspot.fi/

Mutta koska työt veivät kaiken ajan ja nukkekodin suunnitteluun jäi hieman huonosti aikaa, päätin tehdä nukkekodin hieman suuremmalla mittakaavalla ja ihan leikkimistä varten. Koska mittakaava on hieman suurempi, ainakin osa kalusteista pitää myös tehdä itse. Mutta sehän on vain hyvä asia! :) Se seuraava nukkekotiprojekti olkoon sitten tuollainen "aikuisten nukkekoti".

kuva täältä.
Ensimmäinen pohdittava asia oli nukkekodin materiaali. Ensin ajattelin, että olisin tehnyt rungon liimalevystä, mutta koska kurssin aikataulu ei tähän juuri anna mahdollisuutta, päädyin tekemään rungon 12 mm koivuvanerista. Paikallisessa rautakaupassa ei ollut saatavilla kuin vaneria, jossa oli hieman paikattavia kohtia, joten tällä mennään. Nukkekodin sisäseinät tullaan tapetoimaan, joten paikkailuun tarvitsee vain hieman pakkelia. Tämähän on tuttua hommaa talon remontoinnista...

Nukkekodin sivuseinät ovat kooltaan 750 x 300 ja lattiat/katot 600 x 300. Nukkekodista tulee edestä avoin ja ulkonäöltään ehkä hieman tämän tapainen, jollaisia valmistetaan Jokelan vankilassa. Kerroksia nukkekotiin tulee tosin kolme ja "piilovintti", tulee olemaan takaa avoin, sillä tuollaisesta pienestä ikkunasta on lapsella varmaan suuri houkutus tiputtaa jotain talon sisälle...


Ikkunat sahasin lehtisahalla. Lehtisaha tekee todella siistiä jälkeä pistosahaan verrattuna. Kulmiin ja laitoihin jäi jonkin verran siistimistä. Otinkin seinät kotiin syysloman ratoksi viilattavaksi ja hiottavaksi, jotta ei tarvitse käyttää tähän vaiheeseen vähäistä kurssiaikaa 


Ensi kerralla ohjelmassa on todennäköisesti takaseinän ja väliseinien sahaaminen. Väliseiniin tulee oviaukot, joihin ajattelin upottaa saranoidut valmisovet. Voisihan ne ovet itsekin tehdä, mutta ehkä tässä kohtaa oikaisen, koska tekemistä riittää muutenkin. Valmisikkunoita en löytänyt mieleisiä, joten ristikot ja pitää ainakin nikkaroida itse. Ensi viikolla voisi käydä hankkimassa nukkokotiin myös tapetit valmiiksi, jotta ainakin osan seinistä saisi tapetoitua jo ennen kasausvaihetta...


ps. Talvi tuli tännekin päin Suomea tällä viikolla, joten tänään pääsi viime keväänä valmistunut kelkkakin ensimmäistä kertaa tositoimiin. Hyvin kulkee! :)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Uusi polttopiirrin.

Minusta on kiva, että oppilaiden tekemistä (ja omistakin) töistä löytyy jonkinlainen puumerkki tekijästä ja siitä, milloin kyseinen työ on valmistunut. Monet teknisessä työssä aherretut työt ovat kuitenkin pitkäikäisiä, joten myöhemmin on mukava katsoa, milloin jokin juttu tulikaan tehtyä. Tähän töiden merkkaamiseen oiva väline on polttopiirriin. Sellainen hankittiin meidänkin koululle.


Kunnollisella polttopiirtimellä saa hyvin tarkkaa jälkeä, koska kirjoittaminen/piirtäminen tapahtuu ohuella kuumenevalla vastuslangalla. Tällainen polttopiirrin on huomattavasti kätevämpi verrattuna vanhoihin juottimiin/kolveihin, joita myös on käytetty puun kuviointiin. Tästä saa hyvän kynämäisen otteen läheltä kärkeä, jolloin kirjoittaminen ja piirtäminen onnistuu helposti lapseltakin.


Tässä polttopiirtimessä voi säätää lämpötilaa, mikä tekee sen käytöstä monipuolisempaa, sillä erilaiset materiaalit tarvitsevat erilaisen lämpötilan sujuvaan työskentelyyn. Asemasta löytyy teline, jossa piirrin pysyy säilytyksen ajan hyvin suojassa. Aseman sivulla on myös teline, jossa piirrintä voi pitää väliaikaisesti työskentelyn ajan. Kätevää!

Hankimme kyseisen polttopiirtimen Step Systemsiltä. Hintaa tällaisella on 55,60 euroa (+ALV). Samasta paikasta saa hankittua piirtimeen edullisesti myös lisää vastuslankaa, josta voi tehdä piirtimeen erilaisia piirto-/polttokärkiä. Itse en muistanut laittaa tilaukseen mukaan vastuslankaa, joten pitääpä laittaa tämä korvan taakse seuraavaa tilausta varten...

torstai 29. elokuuta 2013

Maaliasiat kuntoon.

Kesällä jo huomasin, että koulumme teknisen työn tilassa on pintakäsittelyyn liittyvät asiat hieman huonolla tolalla. Hyllyillä oli monenlaista purkkia, avattuja pääsiassa ja monta kummallista pilttipurkkia, joiden sisältöä voi vain arvailla. Ehkä eniten kiinnitin huomiota siihen, millä tavoin purkit oli avattu. Avaukseen oli käytetty monenlaisia työkaluja ja niitä oli käytetty melko väkivaltaisesti. Purkit olivat lommoista päätellen myös hakattu työkaluilla kiinni, voimaa käyttäen. Ja lopputuloshan näyttää silloin tältä.... Tutun näköistä monessa teknisen työn luokassa?



Lopputuloksena mitä muutakaan kuin pilalle kuivuneita maaleja. Tähän ongelmaan on kuitenkin helppo ratkaisu, mikä jäi mieleen omista opinnoistani Savonlinnasta. Maalit ja lakat ym. on kätevä laittaa säilöntätölkkeihin, joissa on kierrekorkki. Purkit ovat tiiviitä, mutta ne on helppo avata ja sulkea. Etsiskelin koko kesän tällaisia purkkeja tuloksetta, mutta onneksi nyt huomasin, että näitähän voi tilata Step Systemsiltä. Purkkien luettelohinta on 1,60e / kpl, veroineen siis noin 2 euroa / kpl. Ei paha hinta siitä, että maalit säilyvät käyttökelpoisina pitkään.


Nyt on maalit siistissä rivissä! Purkeissa hyvää on myös se, että niistä näkee nopeasti, mitä missäkin purkissa on ja KUINKA PALJON mitäkin maalia on jäljellä. Purkit ovat vetoisuudeltaan 1 litran, joten niihin mahtuu kätevästi litran (eli todellisuudessa 0,9 l) maalipurkki. Purkeissa on sen verran suuri suuaukko, että niihin mahtuu hyvin kastamaan siveltimen. Tärkeää näiden purkkien käytössä on muistaa, ettei kierteitä sotketa maalilla. Jos kierteisiin jää kuivamaa märkää maalia, on purkki hankala avata myöhemmin uudestaan. Tämä täytyykin muistaa opettaa huomenna...


Nyt vain täytyy hävittää vanhat kuivuneet maalit ja tyhjät maalipurkit, joita luokkaan onkin kertynyt melko paljon. Tikkurilan sivuilta löytyy hyvät ohjeet maalipurkkien hävittämiseen. Tässä tuolta sivulta ehkä keskeisimmät ohjeet:

- Kaikki nestemäiset maalijätteet (maalit, lakat, ohenteet, työvälineiden puhdistukseen käytetty lakkabensiini) on toimitettava kunnalliseen ongelmajätteiden keruupisteeseen.

- Mitään nestemäistä maalituotetta ei saa kaataa viemäriin eikä maahan!

- Tyhjät ja kuivat, metalliset maalipurkit kansineen voi viedä pienmetallin keräyspisteeseen.

- Ennen kuin maalipakkaus viedään keräilyastiaan, on huomioitava seuraavat asiat:
  1. Metallinen maaliastia kelpaa kierrätykseen silloin kun se on tyhjä ja sivellinkuiva.
  2. Kartioastioihin (esim. spraymaalit) tehdään pohjaan reikä taltalla tai puukolla ilmankierron ja tyhjyyden varmistamiseksi.
  3. Metallikannet toimitetaan pienmetallin keräyspisteeseen erillisinä. Kannen on aina oltava irrallaan purkista.
- Vernissaa, pellavaöljyä, puuöljyjä tai muita luonnonöljyjä sisältävä huokoinen materiaali, esimerkiksi talouspaperi tai rievut, voi syttyä itsestään. Tällainen materiaali on säilytettävä vedellä kostutettuna suljetussa tilassa (esim. kannellinen astia) ja toimitettava sitten ongelmajätekeräykseen.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Uusi juotinasema.

Aloitamme lukuvuoden 4-6.luokkien oppilaiden kanssa sähkötöillä. Vaatimuksena työlle oli se, että siitä tulee löytyä ledejä ja jonkinlainen kytkin. Virtalähteenä töissä on 9V paristo. Oppilailla on suunnitelmissa valmistaa mm. keppihevosia, joilla on ledit silminä ja erilaisia autoja, joissa on ajovalot. Joukkoon mahtuu myös ainakin yhdet huoneen liikennevalot ja rasioita, joihin tulee sisäkanteen valaistus.

Koulultamme löytyi entuudestaan joitakin sähkötöihinkin soveltuvia työkaluja, mutta juottimien kanssa tilanne oli äärimmäisen onneton. Laatikoista löytyi joukko monenlaista juotinta/kolvia, mutta tällaisilla välineille on hankala tehdä tarkkuutta vaativia elektroniikkatöitä. Ongelmia on useampikin.


Nämä vanhat välineet ovat melko kömpelöitä, eikä niistä saa kovin hyvää työskentelyotetta. Kärjet ovat näissä todella paksut, joten tarkoissa elektroniikkatöissä tällaisilla joutuu hankaluuksiin. Nämä kytketään suoraan verkkovirtaan, joten lämpötilaa on mahdotonta säätää. Tietyt komponentit ovat kuitenkin niin herkkiä, että ne särkyvät liian kuumista lämpötiloista. Välineille ei ollut myöskään minkäänlaista telinettä, mikä on epäkäytännöllistä ja lisää myös turvallisuusriskiä. Jos esimerkiksi jäähtymässä oleva juotin lojuu pöydällä, polttaa siihen epähuomiossa helposti sormensa. Ja kuten kuvasta huomaa, maalarinteippi ei ole ehkä turvallisin keino korjata sulanut virtajohto...

Nyt hankimme tilalle juotinaseman Step Systemsiltä, täältä. Yrityksen sivuilla voit selata todella kattavaa tuoteluetteloa, sinne pääset tästä. Tällaisen juotinaseman hinta on 106 euroa, mutta jos asemia tilaa 4-7, jää yhdelle hintaa vain 81,50. Yksittäisenä sijoutuksena tällaisen asema saattaa tuntua hieman hintavalta, mutta hyvillä välineillä on aina vaivatonta ja mukavaa työskennellä. Hyvää on myös se, että kaikkia varaosia, esim. vaihtokärkiä on saatavilla.

Juottimelle on oma teline, jossa on mukana myös paikka puhdistussienelle. Sieni turpoaa, kun se kostutetaan. Telineen pohjalle laitetaan vettä ja sienen keskellä oleva pikkusieni laitetaan sille varattuun koloseen (joku neljästä). Varsinainen sieni laitetaan päällimmäiseksi, jolloin pikkusienen kautta imeytyvä vesi pitää puhdistussienen tasaisen kosteana. Kätevää! :)




Juotinasemassa on säädettävä termostaatti, mutta lämpötilan voi myös lukita tiettyyn asentoon kuusiokoloavaimella. Juottimesta saa tukevan otteen ja siitä voi pitää mielestäni sopivalta kohdalta kiinni (riittävän läheltä kärkeä), jotta tarkka työskentely onnistuu. Kokemuksesta voin sanoa sen, että juottamista opetettaessa tulee korostaa sitä, että kuumalla juottimella ei tökitä mihinkään muualle - eikä varsinkaan juotinaseman koteloon (nimim. aika monta puhjottua juotinasemaa nähnyt).


Hankintoja tuli tehtyä muitakin, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt täytyy miettiä, mikä on noiden vanhojen vekottimien kohtalo. Jos joskus koulussa tulisi tehtyä muunlaista juottamista, saattaisi tuollaiselle leveämpikärkiselle juottimellekin olla käyttöä. Keskustelupalstalla ehdotettiin piparkakkumuottien valmistusta pläkkipellistä taivuttamalla ja juottamalla - itse asiassa ihan kiva idea. :)