maanantai 17. joulukuuta 2012

Sähkötyön kotelointi.

Sähkötyömme alkaa olla jokseenkin valmis. Teimme yhden sähkötyön sijaan samalla piirilevysuunnitelmalla kaksi perhosta, joiden kotelointi on periaatteiltaan hyvin samanlainen, mutta lopputulos hyvin erilainen. Tässä esittelen minun tekemän perhosen, josta tulikin melko erikoinen... :)

Sari keksi, että voisimme käyttää kotelointiin muovisia silmälasikoteloita. Tällöin perhosen vartalo olisi valmiina ja ympärille voisimme koota varsinaisen perhosen. Ajattelimme yhdistää kotelointiin viime vuoden sähkötyön tapaan myös hieman tekstiilityön menetelmiä.

Ensimmäisenä poistimme silmälasikotelosta muoviset sisusosat. Porasimme kanteen ja pohjaan reiät komponenteille ja perhosen jaloille. En ollut aiemmin juuri porannut muovia, joten alku oli hieman haparoivaa. Puuporat lähinnä vain sulattivat muovia, joten poraamiseen oli parempi käyttää metalliporia. Poraaminen onnistui kovaan muoviin yllättävän hyvin, kun apuna käytti porattavan pinnan alla puukappaletta. Pelkäsin kotelon halkeavan, mutta mitään sellaisia ongelmia ei ilmennyt!


Silmälasikotelo olisi ollut vartalona hieman rujo, joten päätimme huovuttaa päällisen. Huovuttaminen liukkaan pinnan ympärille oli todella hankalaa ja työssä meni ainakin pari tuntia. Ehkä oli huovutustekniikkanikin hieman ruosteessa, mutta meinasin luovuttaa monta kertaa. Lopulta sain kohtuullisen oloisen kuoren valmiiksi. Halkaisin huopuneen pinnan kahtia avauskohdasta. Kuivuessaan villa tietenkin kutistui, minkä vuoksi minun piti jälkikäteen huovuttaa päällistä hieman suuremmaksi. Taas meinasi mennä hermo, mutta sitkeästi päätin tehdä työn loppuun ja onneksi lopulta huopakuori alkoi olla siedettävän oloinen. Liimasin huovan kotelon pintaan erikeepperillä. Kieputin kotelon ympäri tiukasti villalankaa, jotta huopa puristuisi mahdollisimman hyvin koko kotelon ympäri. Lopputulos oli melko hyvä, vaikka leikattu sauma jäikin näkyviin.


Porasin akkuporakoneella ledien reiät vielä hieman suuremmiksi, jotta ledit sai kotelon pinnalle esiin. Jos ledit olisivat olleet aivan kotelon pinnassa (ledin kanta kotelon kannen alla), eivät ne olisi valaisseet niin hyvin villan seasta. Komponentit sai myös huovan läpi paremmin, kun porasi läpireiän myös huopaan.

Koteloinnissa käytin apuna sähköteippiä, jotta komponenttien jalat ja piirilevy eivät ota kontaktia toisiinsa. Eristin teipillä kotelon sisällä oikeastaan kaikki komponentit ja teippailin osan komponenteista myös kiinni, koska pikaliiman kanssa sotkeminen olisi tässä ahtaassa kotelossa ollut todellakin sotkemista!



Perhoselle tuli siivet kirpparilta löydetyistä sydämenmuotoisista pitsiliinoista. Kovetin liinat siipien muotoon liima-vesiseoksella. Sekoitin hieman alle puolet vettä ja hieman yli puolet liimaa. Tälläisenaan siivet eivät toki kestä kosteutta, mutta sisäolosuhteissa perhosen siipien pitäisi kestää napakoina ongelmitta. Kovetin siivet limpparipullojen päällä - muuten hyvä idea, mutta toisesta etiketistä jäi mustaa väriä siiven alapinnalle. Pitänee maalata jossain vaiheessa piiloon...


Taivutin teräslangasta perhoselle jalat. Jalkoja pitää vielä hieman säätää, jotta perhosen saa paremmin keulimaan. Tätä ominaisuutta tarvitaan, jotta perhosen mahapuolella oleva liiketunnistin ottaa mahdollisimman laajasta kulmasta liikkeen huomioon.

Perhonen sai mielipuolisen ilmeensä huopapalloista ja muovisilmästä, jotka sattuivat kotoa askartelukaapista löytymään. Tuntosarvet askartelin massapalloista ja piipunrasseista. Perhosella ei varsinaisesti ole suuta, mutta sellainen muodostui kuin itsestään leikkaussaumasta. Suu korostaa entisestään perhosen hieman pelottavaa olemusta... kyllä tämä taitaa muutaman vieraan säikäyttää meidän eteisessä! :D


Mitä sitten olisin voinut tehdä toisin?

Komponenttien paikat koteloinnissa olisi pitänyt miettiä hieman tarkemmin. Ledien paikat ovat ehkä hieman erikoisesti sijoitellut. Eniten häiritsee kuitenkin muuntajan johdon paikka. Luulin muuntajan johdon kannan olevan jokseenkin samanlainen kuin ulkovalosarjoissa, mutta tässä muuntajassa se olikin todella suuri. Muuntaja olisikin pitänyt suunnitella lähtemään ennemmin jostain perhosen takaa. Hämäräkytkin on tällä hetkellä hyvällä paikalla mittaamassa valoarvoja, mutta visuaalisesti ajateltuna senkin olisi voinut sijoittaa hieman huomaamattomampaan paikkaan.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tähän hulluun perhoseen varsin tyytyväinen ja ihan pakkokin olla, koska en ole koskaan aiemmin mitään vastaavanlaista tehnyt! Vaikka koteloinnin suhteen tekisin joitain asioita nyt toisin, pidän merkittävimpänä onnistumisena sitä, että perhonen todella toimii juuri niin kuin sen pitääkin eli juuri kuten ohjelmaan kirjoitimme. Mahdottomalta tuntunut sähköprojekti oli sittenkin mahdollinen. :)



1 kommentti: