torstai 6. joulukuuta 2012

Kelkka jo hyvässä vauhdissa.


Meidän ei ollut tarkoitus tehdä metallityötä vielä tämän vuoden puolella, mutta kun sopiva rako ilmestyi työskentelyn lomassa, päätimme kuitenkin aloittaa kelkan valmistamisen jo ennen joulua. Hahmottelimme kelkan mittoja Sarin vanhan puisen vesikelkan mukaan. Muutimme kuitenkin joitain mittoja, kuten esimerkiksi työntöaisan korkeuden, koska se vaikutti meistä hieman liian matalalta.






Käytettäviksi materiaaleiksi valitsimme 20 mm neliöputkea ja 30 mm leveää lattaterästä. Aluksi suunnittelimme tekevämme työn ruostumattomasta teräksestä, mutta päädyimme kuitenkin tavalliseen teräkseen, koska kelkan rungon voi joka tapauksessa käsitellä esimerkiksi maalaamalla kestämään paremmin vaihtuvia sääolosuhteita.

Sahasimme tarvittavat osat metallivannesahalla. Ensimmäisenä aloitimme valmistamaan jalaksia. Halusimme jalaksista toisesta päätä käyrät, joten taivutukseen käytimme muotorautataivutinta. Tämä oli meille molemmille uusi kone, joten oli mukava oppia sen käyttö. Aluksi harjoittelimme koneen käyttöä harjoituskappaleella. Onneksi teimme tämän, koska havaitsimme, että jos merkatun taivutuskohdan ääripisteitä käyttää taivutuksessa pysäytyspisteitä, tulee taivutetusta muodosta kulmikas.




Varsinaisia jalaksia taivuttaessamme ylitimme ääripisteet välillä niin että taivutuksen lopetuskohta vaihteli. Tällöin lopputulos oli huomattavasti pyöreämpi. Merkkasimme taivuttaessa ylös käytetyt kierrokset tarkasti, jotta saisimme tehtyä toisen samanlaisen jalaksen. Yllättävää kyllä, onnistuimme tässä ja saimme kaksi täysin samanlaista jalasta. Aika veikeä kone! :)

Seuraavana työvaiheena porasimme rungon poikittaisiin tukikappaleisiin reiät puuosien kinnitystä varten, koska poraus on helpompi tehdä nyt, kun kelkka on vielä osina. Porasimme reiät 4 mm poralla pylväsporakoneella, koska puuosat olisi tarkoitus kiinnittää 4 mm ruuveilla kelkan alapuolelta kiinni. Mitoituksessa sattui vain pieni erhe siinä kohtaa, että laitimmaiset reiät osuvat jalaksiin kiinnittyvien jalkojen kohdalle. Meidän pitikin porata uudet reiät putkien viereen, jotta jokainen lauta saadaan kiinnitettyä kahdella ruuvilla.


Hiekkapuhalsimme hitsattavat kappaleet, koska niissä oli monenlaista likaa ja rasvaa, mikä olisi haitaksi hitsatessa. Ennen varsinaisten kappaleiden hitsaamista teimme pieniä hitsausharjoituksia samaa materiaalia olevilla jämäkappaleilla. Tämä olikin kannattavaa, koska ensimmäiset hitsaussaumat olivat aika kamalia. Pajalla on uusi MIG-laitteisto, joten säätöjen saaminen kohdalleen oli melkoista hakemista. Lopulta oikeat säädöt alkoivat kuitenkin löytyä ja työskentely alkoi muistuttaa räiskimisen sijaan hitsaamista. Tukirungossa tulee olemaan neljä alla olevan kuvan kaltaista liitosta.



Teimme MIGillä silloitukset kappaleen nurkkin, jotta kappaleet eivät lähde vääntyilemään lämmön vaikutuksesta. MIGillä hitsaamme myös liitoksen sisäsaumat, koska TIGillä oli hankala päästä hitsaamaan tällaiseen ahtaaseen saumaan ja lisäksi lämpö oli hankala saada ahtaassa saumassa jakautumaan tasaisesti. Sen sijaan ulkosaumat hitsaamme TIGillä. Periaatteessa tässä kohtaa on aivan sama, kumpaa menetelmää käyttäsimme. Mikään näistä liitoksista ei jää varsinaisessa kelkassa näkyviin, joten TIGin käytölle ei ole ulkonäöllistä perustetta. Halusimme kuitenkin harjoitella TIGin käyttöä, koska olemme hitsanneet tällä menetelmällä vähemmän. Näkyviin jäävät hitsaussaumat olisi myös tarkoitus hitsata TIGillä, joten harjoittelu ei ole pahitteeksi... 


TIG-hitsaus oli juurikin niin mukavaa kuin viime vuodelta muistelin - rauhallista ja leppoisaa. Tärkeää on vain muistaa, että säätää virran oikeaksi hitsattavalle materiaalille. Itse löysin oikean virran kokeilemalla, koska kokemusta tästä menetelmästä on niin vähän. Hitsauksen onnistumisen kannalta on tärkeää pitää huolta myös siitä, että elektrodi (hitsauskärki) on kunnossa ja terävä. Tarvittaesa elektrodi tuleekin teroittaa esimerkiksi nauhahiomakoneessa.


Hitsaussauma ei ole oikeasti noin ruma kuin se kuvassa näyttää, lähikuva saa todellisuuden näyttämään rajummalta. Tai niin haluan ainakin itse uskoa. :) Mielestäni saumasta tuli tasainen ja hyvä ja olen jälkeen tyytyväinen, koska ei tässä ammattilaisia kuitenkaan olla. Pääasiahan se on, että sauma kestää kasassa. Ainakin jälki on satakertaa parempaa verrattuna MIGillä hitsattuihin (räiskittyihin) saumoihin. Reunoihin jäi hieman suuremmat patit silloituksen jäljiltä, mutta ne saa kyllä hiottua tasaiseksi. Mutta myönnettäköön, että vielä on varaa harjoitella...


Viime vuonna sain TIGillä hitsatessa ranteisiin ärsyttävää punoitusta, koska hanskat olivat liian lyhyet ja jostain hihan raosta pääsi säteily vaikuttamaan. Tästä viisastuneena muistin tällä kertaa myös suojata kädet kunnolla säteilyltä. Hihat kannattaa siis tunkea kunnolla hanskojen sisään tai käyttää pitkävartisia hitsaushanskoja, että paljas iho ei altistu ranteiden kohdalta säteilylle. Usein hitsaukseen tarkoitetut hanskat vain tuppaavat olemaan niin isoja ja kömpelöitä, ettei ne sovi naisten käsiin ja ainakaan pikkutarkkaan TIG-hitsaukseen. Pitäisi varmaan hankkia hyvät perustyöhanskat, joihin vaikka ompelisi itse jatkovarret peittämään ranteet.

Saimme pari liitosta valmiiksi, joten tästä on hyvä jatkaa työskentelyssä eteenpäin ensi viikolla! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti