Metallisorvi haltuun.

Olen sorvannut kerran aiemmin metallisorvilla. Tämä tapahtui yläasteella, kymmenisen vuotta sitten. Minulla ei ole tapahtumasta juuri mitään muistikuvia - enkä ole oikeastaan varma, sorvasinko edes itse. Saatoin toki vain seisoa vieressä ja katsoa, kun opettaja teki osaset valmiiksi. En muista.

Ennakkotietämys tästä laitteesta oli siis jokseenkin olematon. Sen kuitenkin tiesin, että tällä koneella voi saada aikaiseksi pahaa jälkeä... Minulla kävi ainakin mielessä tapaus Orimattila (linkki), joka on tietääkseni vakavin oppitunnilla sattunut tapaturma. Tästä syystä nykyisin varmaan jokaisen koulun metallisorvista löytyy se tarvittava suojain. Harmi vain, että tarvitaan ensin vakava onnettomuus ennen kuin lakeja noudatetaan. 

Opettajamme piti sorvaamisesta perehdytyksen joitakin viikkoja sitten. Kaikki asiat olivat uusia ja muistini äärimmäisen lyhyt, joten työn aloittaminen hieman hirvitti. En muistanut oikeastaan mitään muuta kuin sen, että metallisorvi on kallis laite, eikä sitä kannata rikkoa. Onneksi sorvin käyttöön sai vielä henkilökohtaisen perehdytyksen, jonka jälkeen olo oli jo huomattavasti luottavaisempi. Ja eihän se niin kamalan vaikeaa ollutkaan...

Metallisorvaustyönä suurin osa opiskelijoista tekee lihanuijan. Toki saisi tehdä muunkin työ (ja jotkut tekevätkin), mutta en ainakaan itse keksi mitään järkevää pientä työtä sorvattavaksi. En myöskään omista ennestään lihanuijaa, joten kai sellaiselle voisi olla käyttöäkin. Ehkä. Tällä mennään, kun en parempaakaan keksi. Ja voisihan tämä olla onnistuessaan myös ihan kiva joululahja.

Sorvaan nuijan 40 mm alumiinitangosta. Aluksi katkaisin tangosta n.15 cm pätkän vannesahalla. Kappale kiinnitettiin sorviin, terä kiinnitettiin paikalleen ja terän keskitys tarkistettiin. Ensimmäisenä sorvissa oikaistiin pääty ja sivu suoraksi (ja puhtaaksi). 

Seuraavaksi kappaleeseen mitoitettiin ja merkittiin tulevat syvennykset ym. Terä vaihdettiin katkaisuteräksi, jolla voi tehdä paljon muutakin kuin katkaisua...

Tein ensin kappaleeseen urat ja sen jälkeen sorvasin pois urien väliin jäävän materiaalin. Molemmat asiat onnistuivat samalla terällä. Tämän enempää en ehtinyt tänään tehdä, mutta huomenna homma taas jatkuu!

Metallisorvaus on ihana työtapa ihmisille, joilla on hiemankin hahmotusongelmia oikean ja vasemman, sekä myötä- ja vastapäivän kanssa. Ennen sorvausta onkin syytä harjoitella liikkuvien osien suunnat kunnolla. Suunnat ovat sorvissa ihan loogisia, kuten luulisi vasemman ja oikeankin olevan, mutta jotkut asiat vaan on silti minulle hankalia sisäistää. Vaikka olevinaan suunnat oli hallussa, sattui sorvatessa pari virherouskaisua. Onneksi ei mitään vakavaa kuitenkaan... Tässä alla vielä kuva meidän yliopiston metallisorvista, josta löytyy se suojus.