maanantai 19. marraskuuta 2012

Metallisorvausta ja jyrsintää.

Seuraavana vaiheena lihanuijan sorvauksessa oli viisteiden tekeminen. Viisteen tekeminen onnistui kääntämällä sorvin pakkaa ja asettamalla siihen haluttu kulma. Oikeaa kulmaa piti hieman etsiskellä, mutta lopulta oikea kulma (15 astetta) löytyi. Kai sen kulman olisi voinut jotenkin laskeskellakin, mutta ihan hyvin oikea kulma löytyi manuaalisesti hakemallakin. Myös syöttö täytyi arvioida viisteitä tehdessä silmämääräisesti.

Tässä vaiheessa sorvin käyttö alkoi tuntua jo hyvin varmalta ja tietoiselta toiminnalta ja työn tekeminen sujui joutuisasti. Metallisorvaus on tekniikkana melko erilaista verrattuna puun sorvaamiseen. Työskentely oli tavallaan helpompaa, ei esimerkiksi tarvinnut pelätä terän tökkäämistä materiaaliin. Materiaalista ei myöskään voinut paljastua samanlaisia yllätyksiä kuten puusta (esimerkiksi oksia tai halkeamia). Metallia sorvatessa itse materiaaliin ei saa kuitenkaan samanlaista tuntumaa kuin puuta sorvatessa. Puun sorvaaminen on todella terapeuttista, mutta metallia työstäessä sama mielentila jäi kyllä saavuttamatta...
 


Ensimmäistä syvennystä tehdessä käytin katkaisuterää. Terästä jäi melko huono jälki syvennyksen reunoihin - ehkä syvennys olisi sittenkin kannattanut tehdä jollain toisella terällä. Nämä kohdat täytyi siistiä vielä lopuksi toisella terällä.

Sorvatessa irtoava metallilastu on muuten todella kaunista ja kiehtovaa materiaalia. Siitä tekisi mieli tehdä jotain, harmi vain, että se tuppaa olemaan hieman terävää lastua...



Lopuksi tein katkaisuterällä kappaleen toiseen päähän uran, jonka kohdalta kappale katkaistaan myöhemmin. Viimeisenä tein sorvilla vielä pienet n. 45 asteen viisteet molempiin päihin, jotta kappaleen päätyihin ei jää niin terävät kulmat. Merkkasin sorvilla vielä kappaleeseen keskipisteen, jotta kahvan kiinnitystä varten porattava reikä tulee oikeaan kohtaan. Irrottaessani kappaletta sorvista, tuli mieleen, etten missään vaiheessa tullut katsoneeksi, millaiset kierrokset sorvissa oli. Pitäisi varmaan selvittää vielä, miten noita kierroksia olisi muutettu, jos ne eivät olisi olleet valmiiksi sopivat...


Jätin kappaleen vielä katkaisematta, jotta sen pystyi kiinnittämään jyrsintää varten ilman sen suurempia suojauksia. Jyrsintä tehtiin pylväsporakoneella. Pöytää liikuttamalla terä jyrsi kappaleen toiseen päätyyn vaakasuorat urat. Terän korkeutta pystyi säätämään koneessa olevasta asteikosta. Tein jyrsinnät 6 mm välein. Tuntui kuitenkin siltä, ettei asteikko ollut aivan tarkka tai siinä oli välystä, koska urat eivät mielestäni ole aivan tasavälein. Kappaleen kääntämällä sai jyrsittyä pystysuorat urat. Piti vain olla tarkkana, että kappale oli käännön jälkeen suorassa kulmassa. Suorakulma oli melko hankala saada, koska kappale kääntyi aina hieman kiinnittäessä. Vartin ähellettyäni kappale asettui kuitenkin oikeaan kohtaan.


Ennen jyrsimistä olisi tietenkin voinut hieman mallailla ja laskeskella, miten urat sijoittuvat päätyyn. Vaakasuoria uria en tehnytkään aivan loppuun asti, koska viimeinen ura olisi saattanut olla melko ruma. 




Jyrsin urat n. 2 mm syvyyteen, milli kerrallaan. Jyrsittäessä syöttö tulee sen mukaan, millaista tahtia pöydän kampea kääntää. Vaakasuoria uria jyrsiessäni syöttö oli ehkä hieman liian suuri, sillä jälki ei ollut aivan puhdasta.

Vaihdoin syöttöä hitaammaksi pystysuoriin uriin sillä seurauksella, että niistä tuli todella siistejä, mutta samalla myös aavistuksen syvempiä kuin toiseen suuntaan menevät urat. En lähtenyt tätä kuitenkaan korjaamaan, koska lopputulos olisi voinut olla vielä huonompi. Ensi kerralla pitää sitten muistaa riittävän rauhallinen syöttö, jotta terä ehtii varmasti jyrsiä aivan pohjalta asti. Toinen vaihtoehto voisi olla myös kierrosten nostaminen hieman korkeammalla. Jyrsintä toiseen suuntaan kesti nimittäin TODELLA kauan...

Lopuksi siistin jyrsityistä urista vielä mm. jäysteet pois.


Seuraavina työvaiheina siis reiän poraaminen, kappaleen katkaisu ja nuijan toisen pään oikaisu. Kahvan sorvaamista täytyisi myös aloittaa jossain vaiheessa...

1 kommentti: