tiistai 30. lokakuuta 2012

Polymorfin muotoilua.

www.stepsystems.fi

Polymorfi on polyeteenin (PE) sukuista luonnonvalkeaa muovia. Se pehmenee jo 60°C lämpotilassa ja on sen jälkeen muotoiltavissa. Koska muovi johtaa huonosti lämpöä, ei sula muovi polta sormia ja sen vuoksi sitä voi muotoilla paljain käsin. Materiaalia voi lämmittää ja muotoilla uudestaan jähmettymisen jälkeenkin. Polymorfi sopii käytettäväksi lapsien kanssa, koska se on myrkytöntä.

Polymorfia saa tilattua rakeina esim. Step Systemsiltä, jossa kilon pakkaus maksaa kouluille 29,50e. Muille innokkaille hintaan täytynee ottaa huomioon ALV.
 

 
Polymorfirakeet voi sulattaa kuumassa vedessä. Veden ei tarvitse olla kiehuvaa, sillä sulaminen tapahtuu jo alemmassa lämpötilassa. Sulatuksen voi tehdä esim. muovirasiassa, johon kaataa kuumaa vettä. Muovi on valmista muoltoiltaviksi, kun rakeet muuttuvat läpinäkyviksi. Rakeinen pinta muuttuu helposti tasaiseksi sekoittamalla - toki rakeitakin voi jättää näkyviin. Veden on hyvä on melko kuumaa. Silloin vedessä oleva massa pysyy muotoiltavana pitkään, jos tekee työhön esimerkiksi monia yksittäisiä osia.

Materiaalia tai esimerkiksi yksittäisiä osasia voi tarvittaessa lämmittää uudestaan vedessä. Eri osien liittäminen onnistuu sulattamalla liitoskohtien pintoja uudelleen. Polymorfia voi työstää myös työkaluilla, kuten leikkaamalla saksilla (muovin ollessa pehmeämpää) ja kovettumisen jälkeen esim. sahaamalla, vuolemalla, poraamalla ja hiomalla.



Ja mitäs tästä sitten tehtäisiin?

Juuri viikonloppuna pähkäilin, miten saisin liesituulettimemme hajonneen muovikuvun korjattua. Kuvusta on katkennut kaksinkappalein muovikielekkeitä, jotka pitävät sen paikallaan. Joku innokas siivooja nimittäin riuhtaisi kuvun hieman suuremmalla voimalla ja naps naps. Sinne meni ne kielekkeet. Teenpä sitten polymorfista uudet läpsykät! Tarkkoja mittoja ei tässä tapauksessa ole, joten toteutus tapahtuu myöhemmin kotiolosuhteissa. Kotona onkin jemmassa valmiiksi jo polymorfia teknisen työn messuilta. Kiitos siis Stepille, että saan korjattua liesituulettimeni. En tosin tiedä, millaisille lämpötiloille kielekkeet altistuvat, joten muovin kestävyys ei ole taattu. Testatessa se sitten selviää...

Tänään kokeilin polymorfia helmien tekemiseen. Helmet syntyivät ongelmitta ja melko nopeasti. Ainoa hankalampi vaihe oli reikien tekeminen sukkapuikolla. Massa on aika venyväistä, joten reiän saaminen joustavaa materiaaliin oli hieman hankaalaa. Kun helmen antoi hieman jähmettyä, onnistui reiänkin teko.




Helmet eivät olleet mitä tahansa helmiä, vaan niistä muodostui pötköön pujotettuna lyöntilaskuri, jota voi käyttää golfissa, esim. kisoissa kaverin lyöntien laskemiseen. Olennaista tässä on helmien pujotustapa nauhaan. Kun langat pujotellaan vastakkaisista suunnista, vuorotellen vasemmalta ja vuorotellen oikealta, syntyy systeemi, joka mahdollistaa helmien paikan siirtämisen nauhassa. Nauhan päähän voi siis vetää yksitellen helmiä niin, etteivät muut helmet kuitenkaan muuta paikkaa. En osaa selittää, mutta kai kuvasta ymmärtää?

Muita ryhmässämme syntyneitä töitä olivat mm. paperiveitsi, kahvimukiteline, uistin, kynäteline ja kirjanmerkki. Töissä oli yhdistetty polymorfiin mm. lankaa, paperia ja rautalankaa. Polymorfista on siis moneksi! Itselle kokemuksena tämä muovailuharjoitus oli ihan mukana. Täysin en polymorfiin kuitenkaan ihastunut, koska materiaali oli sulasta muodostaan huolimatta kuitenkin melko jähmeää. Pienten yksityiskohtien tekeminen ja materiaalin todellinen haltuunotto vaatisi ainakin minulta vielä paljon harjoittelua...

lauantai 27. lokakuuta 2012

Komponenttien juottoa.

Sähkötyömme piirilevyt etenivät taas pykälän verran, kun saimme aloitettua komponenttien juottamisen paikoilleen. Aluksi juottaminen tuntui todella vaikealta, koska juottotekniikka oli minulla hieman ruosteessa. Sula tina katosi jonnekin(?), juuttui juottimen päähän tms. Sarilla oli kuitenkin selvästi tekniikka hallussa ja häneltä mallia ottaen alkoi juottaminen minullakin sujua! Juottamisessa auttoi ainakin itsellä se, että piti juotinta pystyssä piirilevyyn nähden ja komponentin jalkaa vasten. Tällöin juote käyttäytyi juurikin haluamallani tavalla. Tähän on varmaan monta erilaista tekniikkaa olemassa.


Vaikka aluksi epäilin, että esimerkiksi mikropiirin juottaminen olisi vaikeaa pienten välien vuoksi, ei tästä kuitenkaan aiheutunut ongelmia. Välit tuntui juottaessa jopa yllättävän suurilta ja tulikin mieleen, olisiko piirilevyä voinut tiivistää vielä hitusen. Tämä onkin hyvä tietää jatkoa ajatellen. Komponenttien reiät tuntuivat myös todella suurilta, onhan ne peräti 1 mm halkaisijaltaan. Erityisesti aluksi juottaessa tuntui siltä, että juote humpsahti reiästä läpi. Tekniikkaa muutettuani tätä ongelmaa ei tosin enää ollut.


Tiettyjen komponenttien juottamisen kanssa täytyi olla varovainen, ettei niitä riko juottimen lämmöllä. Erityisen arkoja lämmölle ovat esimerkiksi transistorit. Jäähdytykseen käytinkin jäähdytyspihtejä, jotka saa laitettua komponentin jalkoihin kiinni. Pidin juottamisessa myös taukoa ja juotin komponentteja vuorotellen eri puolille piirilevyä. Ainakaan näkyviä ongelmia (esim. kuparin kupruilua) ei ilmennyt - totuus paljastuu kuitenkin vasta sitten, kun testataan, toimiiko levy oikeasti.


Juottaminen jäi hieman kesken, mutta ensi viikolla on aikaa vielä saada levy valmiiksi. Omille paikoilleen tarvitsee viritellä vielä johtojen päihin tulevat komponentit, joita onkin melkoinen läjä, mm. kytkimet, ledit ja anturit. Pitääkin tuumailla työn kotelointia, jotta osaa varata riittävän pitkät johdot - tai itse asiassa meidän tapauksessamme ehkä riittävän lyhyet. Kotelossa kun on melko rajallisesti tilaa...


Juottaminen sujui tähän mennessä melko joutuisasti ja ongelmitta. Ainut päänvaivaa aiheuttanut asia oli se, kummin päin suojadiodi pitää juottaa piirilevylle. Katsoin netistä komponentin datasheetista, kumpi komponentin jaloista on katodi ja kumpi anodi. Tämä ei varsinaisesti vielä ratkaissut ongelmaa, vaan sekotti ehkä ajatuksiani vain lisää. Onneksi netistä löytyi tällainen näppärä kuvakin - ja näkyihän se suunta piirilevysuunnitelmassakin, kun älysi tarkasti katsoa, että komponentissa näkyi sielläkin tuo raita. Diodit pitäisivät olla nyt oikein päin! Ehkä.



tiistai 23. lokakuuta 2012

Keep calm and carry on. Eli työstöratojen piirtoa.


Tänään jatkui Surfcamilla piirtely ja ohjelmassa oli työstöratojen piirtelyä. Ensin piirsin kuitenkin varsinaisen piirrokseni valmiiksi. Jouduin luopumaan haluamastani tekstistä, koska fontin olisi pitänyt olla järkyttävän suurella, jotta terä (4mm) olisi voinut sen jyrsiä taskuksi (eli syvennykseksi). En tullut tätä aiemmin ajatelleeksi. Kuvassa oleva fontti ei olisi vieläkään riittävän suuri...

Toki työn jyrsinnässä voi käyttää myös pienempää terää, mutta tällöin työn valmistumiseen menee tuntikausia. Jo tällaisenaan työn jyrsintään menee kuulemaan mukaan tunti. Että silleen.

Yksi vaihtoehto olisi ollut tehdä työhön toinen ohjelma, joka jyrsisi pelkän tekstin, mutta tällä kertaa päädyin kuitenkin muuttamaan suunnitelmaa. Tämähän oli vasta harjoitustyö, ehkä lisään tekstiä sitten siihen varsinaiseen työhön - mitä ikinä se tuleekaan olemaan. Nyt tekstin tilalle tuli sydän, kiva se on näinkin.





Työstöratoja luodessa Surfcam jatkoi jo tutuksi tullutta kaatuilua, mutta sehän ei haitannut, koska tallentamisesta oli jo muodostunut jokseenkin automaatio jokaisen pienenkin vaiheen jälkeen.

Ongelmia työstöratojen luonnissa aiheutti eniten se, että minulla oli risteäviä viivoja ja toisistaan irrallaan olevia viivoja ympäri työtä. Ne olivat niin mikroskooppisia, ettei niitä työssä näkynyt, ei edes hieman suurennellessa, vaan vasta lähes ääriasentoon suurennetussa versiossa.

Vaikka viivan pitkän etsinnän jälkeen löysikin, oli sen poistaminen hankalaa, koska ohjelma tulkitsi lähes koko näytön olevan yhtä ja samaa pistettä. En tiedä mitä lopulta tein, mutta ongelmat ratkesivat. Tässä vaiheessa uskoni Surfcamin aukottomaan loogisuuteen alkoi kuitenkin jo horjua...



Teepannun kahvalle työstöratojen luominen oli suurin haaste. Vaikka sain päällekkäiset ja katkonaiset viivat korjattua, ei ohjelma suostunut tulkitsemaan kahvaa yhtenäisenä viivana. Ohjelma suostui kyllä tekemään työstöradat, mutta lopputulos oli allaolevan kaltainen. Ei siis ollenkaan niin kuin piti. Oikeasti alla oleva kuva on tilanteesta, jossa sekoilin profiilijyrsinnän kanssa. Vika oli siis minussa, ei ohjelmassa. Kai.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että on parempi luovuttaa ja piirtää pannun itsepäinen kahva uudelleen. Pari kaarta ja pari pyöristystä - klik ja klik - ja homma toimi. :) Hieman jäi ärsyttämään, kun en saanut alkuperäistä ongelmaa ratkaistua, mutta pääasia, että työstöradan teko lopulta onnistui. Tulipahan todettua, ettei Surfcam sittenkään ollut aivan aukoton.



Lopulta kaikki siis kuitenkin onnistui, kumma kyllä. Täytyy vain pysyä rauhallisena ja ei saa menettää uskoaan. Mutta silti kehitysehdotuksena voisin todeta, että KUMOA -toiminto olisi kauhean näppärä lisäys Surfcamin seuraavaan versioon. Täytyy vain ihmetellä sitä insinööriä, joka sen napin jätti ohjelmasta pois...


Seuraavaksi ohjelmassa kuppi teetä ja tenttiin lukua Hitsaustekniikat ja teräsrakenteet -raamatun parissa. Hip hei! :)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Piirilevyn valotus ja syövytys.

Sähkötyön seuraavana vaiheena oli piirilevyn valotus ja syövytys. Aloitimme työskentelyn sahaamalla piirilevyä varten sopivan kokoisen aihion askartelusahalla. Sahaukseen olisi käynyt myös esimerkiksi metallisaha, jossa on myös riittävän pienet hampaat. Aihioon piti porata kulmaan reikä, josta levyä voi dipata kiinnitysaineeseen.


Löimme naisten kanssa viisaat päät yhteen ja päätimme valottaa levymme yhteisvoimin. Piirilevyn valotus tapahtui pimeähkössä huoneessa. Levyltä poistettiin suojakalvo, minkä jälkeen se asetettiin UV-valottimeen niin, että tulostettu kalvo oli mustepuoli levyä vasten. Valotus kesti 4 minuuttia. Tämän jälkeen levyä dippailtiin rautalangasta kehitteessä. Ohjeelliseksi valmistumisajaksi oli annettu 1-2 minuuttia, mutta me pidimme levyä kehitteessä ainakin kolmisen minuuttia. Huomasimme myös eron eri levymateriaaleissa, sillä toisen työparin levy kehittyi selvästi nopeammin.


Kehitteen jälkeen levy huuhdeltiin ja laitettiin syövytyskoneeseen. Levyt saivat uida pöhinäpöntössä melko pitkään ja syövytys kestikin kokonaisuudessaan 10-15 minuuttia. Sitten heräsi suuret epäilykset, sillä kuparia ei alkanut näkymään millään siellä, missä sitä olisi pitänyt näkyä. Yhdessä levyssä oli häivähdys kuparia näkyvissä, mistä syystä päättelimme, että syövytystä täytyy jatkaa...


Mutta ei, ei sen näin pitänyt mennä laisinkaan. Onneksi opettaja sai toimintamme oikealla hetkellä loppumaan, ennen kuin levyt ehtivät mennä pilalle! :) Se kuparihan oli tosiaan piilossa sen vihreän värisen lakan alla, joka oli tarkoitus poistaa syövytyksen jälkeen liuottimelta. Tämä oli päässyt meiltä neljältä ihan kokonaan unohtumaan. Levymme olivat siis virheellisten sijaan täydellisiä. Hupsista! :D


Muutama pyyhkäisy liuottimella ja alta paljastuikin jokseenkin täydellinen kuparipinta! Pinta suojattiin lopuksi vielä ohuella kerroksella juotosaktiivista lakkaa, minkä jälkeen levy sai kuivahtaa tovin. Sen jälkeen levyyn porattiin reiät (1mm) komponenteille ja (1,5mm) johtojen vedonpoistoille. Komponenttien reiät tein dremelillä ja vedonpoistot pylväsporakoneella. Dremeli oli tähän tarkoitukseen mielestäni paljon parempi ja tarkempi kone.


Vedonpoistot sijoitettiin levyn ulkoreunoille - siis sinne, minne sattui tyhjää tilaa jäämään. Vedonpoistot eivät mahtuneet olemaan niiden oikeissa paikoissa, koska piirilevymme leveys oli todella tarkka mitta. Jos olisimme halunneet vedonpoistot oikeille paikoille, olisi piirilevysuunnitelmaa pitänyt muuttaa merkittävästi. Nyt vedonpoistoja on siis vähän siellä täällä pitkin levyä, ei ehkä paras ratkaisu, mutta tässä tapauksessa toimiva. Ja ihan varmuuden vuoksi porasin vielä muutaman vedonpoiston ekstrana, ei kai niistä haittaakaan voi olla. En ole nimittäin vielä täysin varma tiedänkö itsekään, mitkä kaikki komponentit tulevat johtojen päähän kiinni.


Enpä olisi uskonut, että tässä vaiheessa syksyä olisimme jo tässä vaiheessa työskentelemässä! Koko prosessin aloittaminen tuntui niin älyttömän haasteelliselta, että nyt on jo aika hyvä fiilis tästä sähkötyöstä. Ehkä se on sittenkin mahdollista saada toimimaan joku päivä! Paljon on kuitenkin vielä edessä, kuten työn kasaaminen juottamalla ja ohjelmointi tietokoneella, mutta optimistina haluan silti iloita, että ollaan päästy edes tähän vaiheeseen ilman suurempia ongelmia! Tästä on hyvä jatkaa! :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Komponentteja.

Loppuviikosta testasimme pikaisesti, miten sähkötyömme komponentit asettuvat piirilevylle. Tulostimme piirilevysuunnitelman paperille ja tökimme komponentteja paperin läpi styroksilevylle.

Ajattelimme myös, että tämä levyn hahmottelu etukäteen voisi helpottaa komponenttien juottamista varsinaiselle levylle myöhemmin. Tässä oli tarkoituksena myös tehdä viime hetken tarkistukset, että kaikki komponentit löytyvät ja piirilevylle ei ole lipsahtanut virheitä. Kaikki näytti ainakin tässä vaiheessa vielä hyvältä...

Tulostimme piirilevysuunnitelman vielä lasertulostuskalvolle. Toivottavasti jälki on riittävän mustaa ja laadukasta. Maanantaina on edessä piirilevyn valotus ja syövytys!

Tällä viikolla sähkötyön kotelointiin tuli muutos. Aiemmin olimme ajatelleet koteloinnin tekemistä mm. metallista, puusta ja mdf-levystä. Sari oli keksinyt kuitenkin, että kotelointina voisi käyttää muovisia silmälasikoteloita.  Piirilevyn saa kotelon sisälle ja pariston vaihto onnistuu helposti. Myös ajatus perhosen siivistä muuttui, kun muovin tilalle vaihtuu todennäköisesti kovetettu pitsi. Voi olla, että suunnitelmat muuttuvat vieläkin. Katsellaan...

Pannunalusen piirtäminen surfcamilla.


Aloitin pannunalusen piirtämisen ruuduttamalla piirtämäni työn. Tein ruudutuksen, jotta pannunalusen ääriviivojen asemointi tietokoneella onnistuisi paremmmin koordinaatistoon. Tein samanlaisen ruudutuksen myös tietokoneelle käyttämällä pysty- ja vaakaviikoja. Jälkikäteen tosin selvisi, että ohjelmastakin löytyi valmis viiva- ja pisteverkko, jonka pystyi asettamaan haluamansa tiheyden.

Piirtämisen aloittaminen tuntui hankalalta ja jopa mahdottomalta, mutta kun oikea ratkaisu piirtämiseen löytyi, sujui se yllättävän vaivattomasti ja nopeasti. Piirsin teepannun pääsiassa käyttämällä kaaria (3 pisteen kautta) ja skissaamalla ne paikoilleen. Pannun mitat muuttuivat jonkin verran, koska vapaalla kädellä piirretty malli ei ollut tietenkään täysin symmetrinen.

Kulmia piirtäessä täytyi ottaa huomioon, että ne on pyöristettyjä, jotta jyrsimen terä pystyy jyrsimään kyseiset kohdat. Pyöristinkin työhön mm. kahvan sisäosan kulmat ja nokan ja seinämän väliset kulmat.



Lopputulos yllätti - tästähän tuli ihan hieno! :) Vielä pitäisi keksiä pannun kylkeen se teksti/kuvio tms. Jotain se tarvitsee vielä piristykseksi. Teksti/kuvio tulee työhön taskuna eli syvennyksenä. Sitten päästäänkin työstöratojen luontiin...


Todellisuudessa kaikki ei sujunut aivan näin vaivattomasti ja mallikkaasti. Ohjelma nimittäin alkoi kaatumaan säännöllisesti n.10 minuutin välein. Ja niillä kellä kone alkoi kaatuilla, se tosiaan jatkoi kaatuilua koko tuntien ajan. Piirtäessä onkin tärkeää tallentaa (ja ylikirjoittaa) työ jokaisen vaiheen jälkeen, ellei halua tehdä vaiheita monia kertoja tai pahimmassa tapauksessa aloittaa kokonaan alusta. "Kertaus on opintojen äiti" - mutta kyllä siinäkin joku raja on.

torstai 18. lokakuuta 2012

Tekstin ideointia pannunaluseen.

Tänään harjoittelimme Surfcamilla tekstin lisäämistä. Se olikin todella yksinkertaista, kunhan vain muistaa irrottaa kirjaimet "räjäyttämällä". Tällöin ohjelma tunnistaa kirjaimet erillisinä ja työstöratojen luonti onnistuu. Ohjelmasta löytyi jonkin verran erilaisia fontteja, ei tosin kovin erikoisia. Tekstiä suunnitellessa tulee ottaa huomioon, että esimerkiksi 6 mm terällä jyrsittäessä terävien nurkkien teko on mahdotonta. Nurkista tulee siis väkisinkin pyöristetyt.

Suunnitelmissani ollut pannunalusta kahvipannun kuvalla muuttui loppumetreillä teepannuksi. Ihan jo siitäkin syystä, etten juo kahvia. Sen sijaan tee on ehkä parasta mitä tiedän! Ulkonäköön tämä vaihdos ei tosin vaikuttanut millään tavalla.

Tee liittyy vahvasti venäläiseen kulttuuriin ja sen vuoksi ajattelinkin, että voisin tehdä teepannun kylkeen jonkun tekstin/sanan venäjäksi. Ideoita olisi todella monia! :) Eri asia sitten on, ymmärtääkö Surfcam kyrillisiä kirjaimia - luulenpa vahvasti, että ei ymmärrä. En muistanut tänään kokeilla tätä, joten huomenna asia on tarkistettava. Toinen vaihtoehto on käyttää vain niitä kirjaimia, jotka ovat latinalaisilla ja kyrillisillä kirjaimilla samoja - tai siis merkit samoja, kirjaimet osittain eri kirjaimia. Kovin montaa järkevää sanaa ei tällä tekniikalla kuitenkaan syntyisi. PECTOPAH [restoran] lienee näistä sanoista se klassikko.

Toinen vaihtoehto on käyttää englantia - liittyyhän tee olennaisena osana myös englantilaiseen kulttuuriin. Hyviä teksti-ideoita sain julisteista ym. kuvista mm. http://www.thecalmgallery.com/ -sivustolta.


Onneksi tätä tekstiasiaa ehtii vielä miettiä, koska ajattelin aloittaa pannunalusen piirtämisen itse pannusta. Siinä riittää itsessäänkin jo haastetta, koska piirtäminen pitäisi pystyä tekemään erilaisilla geometrisillä muodoilla: ympyröillä, kaarilla jne. Aika paljon joutuu siis pähkäilemään, miten saa viivat piirreltyä! :/

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Surfcamilla piirtelyä


Alkuviikosta harjoittelimme piirtämään Surfcam -ohjelmalla. Surfcamia käytetään piirrustusten tekoon esimerkiksi CNC-jyrsintä varten. Meidän olisi tarkoitus valmistaa harjoitustyönä pannunaluset, jotka jyrsitään MDF-levystä. Ennen varsinaisen työn valmistamista, harjoittelimme kuitenkin piirtämistä erilaisten valmiiden piirrustusharjoitusten avulla.

Surfcam yllätti ja ilahdutti loogisuudellaan. Kaikki eteen tulleet ongelmat johtuivat omasta väärästä päättelystä, eivät milloinkaan ohjelmasta. Ohjelma ei herjannut kertaakaan (vrt. hyvä ystäväni Vertex), eikä se myöskään minun kohdallani kaatunut, kuten joillekin kävi. Piirtäessä kannattaa kuitenkin muistaa tallentaa työ useasti, koska ohjelman kaatuminen on mahdollista.

Piirtäminen oli yllättävän hauskaa ja sopivan haasteellista! Alapuolella olevista kuvista sasemmanpuoleinen kuva on ensimmäinen versio oikeanpuoleisen kuvan keskiympyrästä - joskus ohjelmalla saikin piirrettyä yllätävän kauniita asioita ihan vahingossa. :) Tulikin mieleen, että ohjelmallahan voisi piirrellä muissakin oppiaineissa kuin teknisessä työssä, esimerkiksi kuviksessa.



Surfcamissa on kivana ominaisuutena se, että samaan lopputulokseen voi päästä monella eri tapaa. Se tekee ongelmien ratkaisusta mielekkäämpää, mutta toisaalta myös haastellisempaa, kun joutuu miettimään, millä tavoin ratkaisuun pääsisi pienimmällä määrällä piirtämistä.

Haasteellista piirtäessä oli teknisten piirrustusten lukeminen. Moni asia oli unohtunut viime vuodesta mittojen merkkaamiseen suhteen. Välillä piirtämistä sekoitti myös se, että esimerkiksi osaan ympyröistä oli merkattu säteet ja toisiin halkaisijat. Piirrustusten lukeminen vaati siis tarkkuutta.

Etsiskelin ideoita pannunalusta varten netistä tuntikausia. Hyvää ideaa ei oikein tuntunut löytyvän. Ehkä suurimpana ongelmana koin sen, että alusen kuva voi olla mitä vain! Jollain tapaa tällaiset tehtävänannot ahdistaa, koska tuntuu siltä, että nyt on ainutkertainen tilaisuus päästä kokeilemaan jotain tekniikkaa. Sen vuoksi haluaisi tehdä jotain järkevää ja hienoa - ei siis vain JOTAIN. Pitäisi yrittää päästä tästä ajatuksesta eroon, koska muuten ei synny päätöksiä...



Ideointia rajoitti myös se, että olen melko huono piirtämään. Tai siis todella huono. Piirtelin erilaisia hahmoja, elukoita ja muumeja, mutta mikään ei sytyttänyt. Lopulta piirsin version kahvipannusta, joka nökötti keittiön hyllyllämme.

Kuva jäi melko yksinkertaiseksi ja tylsäksi, joten haluaisin pannun kylkeen vielä jonkun nasevan tekstin (ehkä paremminkin sanan) - pitäisi vain päättää se teksti. En myöskään tiedä, miten ohjelmalla saadaan tehtyä tekstejä, joten tämä täytyy selvittää huomenna ja tehdä sitten päätös...